Kurkistus kulissien taakse
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Kurkistus kulissien taakse

Tervetuloa lukemaan Imatran seurakunnan blogia!
Tämä on moniääninen ja kasvoineen blogi, jossa puhutaan asioista oikeilla nimillä ja katsotaan asioita monista näkökulmista.
Blogin idea on herättää keskustelua ja olla yksi foorumi vuorovaikutukselle. Jos sinulle herää siis kysymyksiä tai kommentoitavaa, niin ole hyvä, voit kommentoida blogitekstien perään tai lähestyä kirjoittajia suoraan. Seuraavat viikot saatte tutustua meihin, jotka blogia kirjoittavat.

Minä olen Kaisa, 31- vuotias teologian maisteri, pappi, äiti, nainen ja minä. Kerron muutaman välähdyksen omasta elämästäni, siitä kuka minä olen ja mikä minulle on tärkeää.


Ensimmäinen välähdys kertoo minusta, siitä kuinka aamut ovat vaikeita ja hiljaisuus tärkeää. Olen vasta viime vuosina ymmärtänyt sen, miten tärkeä on olla minä ja kuinka tärkeä on olla itsessään onnellinen. Suurimpia oivalluksia elämässä on ollut se, ettei kukaan voi tehdä minua onnelliseksi, jos sitä en itsessäni ole. Orastavan kolmenkympinkriisin kourissa jouduin pysähtymään elämän äärelle ja kyllähän se opetti paljon. Nykyisin mietiskelen paljon onnea, mietiskelen sitä rehellistä elämää ja mitä minä haluan. Filosofiaani kuuluu ajatus siitä keskeneräisyydestä, jota ihminen edustaa alusta loppuun, harjoittelemisesta, jonka tarkoituksena on kasvaa kohti ihmisyyttä. Tavallaan uskon, että juuri se on elämäntarkoitus. Juuri siihen meidät on luotu, kasvamaan inhimillisyyteen.

Toinen välähdys kertoo perheestä, niistä rakkaista, jonka kanssa arkeni ja juhlani jaan. Jos kasvaminen ihmisyyteen on yksi elämäntarkoituksista, toinen on ehdottomasti rakkaus. Ilman rakkautta en olisi mitään. Ilman rakkaita en olisi mitään. Usein hautajaisissa sitä miettii, että ainoastaan rakkaudella on lopulta merkitystä. Kaikki muu tehdyt ja tekemättömät katoavat, mutta rakkaus jää. Muistoihin jää ennen kaikkea vaikuttamaan ihmisen tila, ei niinkään se, mitä on tehty. Haluan elämässäni oppia rakastamaan.

Kolmas välähdys kertoo työstä. Pappina koen etuoikeutta, kun saan jakaa ihmisten elämän juhlahetkiä ja kun saan olla osa yhteisöä vaikka hetken verran vain. Monin tavoin rikas työ tuo myös haasteensa minun elämään. Välähdys kertoo historiastani työuupujana ja masentuneena, se kertoo elämän realiteeteistä, ettei kukaan meistä ole suojassa elämän nurjuudelta. Ja se jos mikä tuo lähemmäs tuntua siitä, ettei ihminen pysty pakenemaan todellisuutta.

Minä ajattelen, että tämä blogi on yksi keino kertoa juuri siitä, että elämä on rikkaus. Tämä blogin kautta voidaan olla jakamassa elämää ja mielenkiintoisia huomioita elämästä. Haluan olla kertomassa siitä, että asiat eivät koskaan ole musta-valkoisia, vaan elämään kuuluu väistämättä sävyjen moninaisuus ja kuitenkin rakkauden tuoma armo ja armahtavaisuus.
 

Kaisa Kontiainen

31- vuotias nainen, äiti ja pappi, joka kamppailee jokapäiväisen riittämättömyyden ja ajattomuuden kanssa.

Kommentit


Aloita uusi viestiketju Siirry arkistoon
Aihe / Aloittaja   Viimeisin / Viestejä