Kisuasiaa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Kisuasiaa

Niin kuin tuossa jo aiemmin mainitsinkin, olen varsinainen kissamummo. Eläintenviikon kunniaksi kirjoitan vähän kisuasiaa. Ja potrat tytöt kuvissa ovat Elli yläkuvassa ja Laura alakuvassa. Kummastakin kerron lisää itse jutussa.

Syksy on kissoille rankkaa aikaa. Kesäkissat ovat kasvaneet isoksi, eivätkä enää olekaan niin kivoja, joten voihan sen kisun unohtaa vaikka mökille. Muutenkin pentuja on tullut tai tulossa ja kuka niistä jaksaa huolta pitää.

Kissan leikkauttaminen on aika simppeli juttu, varsin kollipoikien. Eikä se tyttökissoillakaan maailmaa kaada, joskin toipumista joutuu vähän enemmän seuraamaan. Tämän jutun jos jaksaisi kissoilleen teetättää, niin jälkikasvusta ei olisi enää huolta. Tai ainakin jaksaisi ilmoittaa löytöeläinkotiin siinä vaiheessa kun nurkissa pyörii enemmän kuin sallittu määrä kissoja.

Meillä on siis kuusi kissaa Elli, Laura Milla, Pulla, Maisa ja Sulo. Ajatukseni oli ottaa pelkkiä tyttökissoja, mutta niinpä vain Sulo pääsi livahtamaan meidän perheeseen. Millaa lukuun ottamatta kissat ovat löytökissoja tai muuten hylättyjä. Kerron kahden kisun tarinan.

Elli löytyi Kyläniemen metsästä todella huonossa kunnossa. Hän oli nälkiintynyt ja sairas. Pennut olivat kuolleet ja sen seurauksena Ellillä oli kohtutulehdus. Elli saatiin onneksi löytöeläinkotiin ajoissa. Meille Elli saapui ihan vain siitä syystä, että oli niin kurjan näköinen. Laiha, epämääräisen värinen, ei mikään valioyksilö. Paitsi, että Ellistä kuoriutui varsinainen ”lady of the house”. Jos ei välitä siitä, että silmät rähmii, kuola valuu, valkoinen osio karvasta ei ole ihan valkoista ja säännöllisin väliajoin käydään lääkärissä, niin Elliä ihanampaa kissaa ei olekaan. Elliä saa silittää niin paljon kun jaksaa, Elli voi istua sylissä vaikka koko päivän ja upottaa päänsä edelleenkin ruokakuppiin kuin ei olisi ikinä ruokaa nähnyt. Ja kun Elli nukahtaa, huoneen täyttää reipas kuorsaus. Vaikka aika metsässä on jättänyt Ellin terveyteen jälkensä, tänä päivänä Elli todellakin nauttii elämästä.

Laura on niitä harvoja selviytyjiä 50 kissan kolhoosista. Laura oli neljä kuukautta eläinkodissa sitkeän korvapunkin takia. Korvapunkki parani, mutta Lauran korviin jäi ikuinen kutina. Käytän Lauran pari kertaa vuodessa korvanpuhdistuksessa ja samalla tutkitaan korvassa olevan kasvaimen tila. Tätä nykyä Laura osaa jo ottaa nämä puhdistuskeikat suhteellisen rauhallisesta, mutta alkuun oli vaikeaa. Laura on edelleenkin hyvin arka. Oman perheen kanssa hän istuu pöllönä keittiössä ja odottaa ruokaa, mutta kun tulee muuta väkeä, Laura katoaa ihan omaan piiloonsa. Laura ei ole kovin iso kissa, joten piilot ovat hyviä. Laura on myös pieni hoitaja. Jos joku sairastuu, Laura päivystää vierellä. Kärsivällisesti Laura ottaa myös kaksi kertaa isomman Maisan viereensä, kun Maisa kaipaa läheisyyttä. Koska Maisa on ikuinen vauva, tätä tapahtuu varsin usein.

Maailmassa on paljon pahempiakin ongelmia kuin heitteille jätetyt kissat. Tämä nyt vain on lähellä minun sydäntäni. Löytöeläinkodit, joita nykyään alkaa olla jo aika kiitettävästi, tekevät tässä asiassa ensi arvoisen tärkeää työtä. Kannattaa joskus vilkaista niiden sivuja. Siellä voi odottaa uusi karvainen ystävä

Paula Markkanen

 

Kirkkoherranviraston kissaleidi.

Kommentit


Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät ovat pakollisia.
Viestin otsikko:


Nimi tai nimimerkki:


Roskaesto, jätä tyhjäksi:


Viestisi: