Arjen anarkiaa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Arjen anarkiaa

Ajatuksia kohtaamisesta, välähdys minusta, annos arkista anarkiaa

Elämä on sarja iloja ja suruja, niiden väliin asettuu arki. Diakoniatyöntekijänä koen olevani arjen ihminen. Arkea se on suurilta osin minunkin elämäni, ihan niin kuin sinunkin. Ihmisen arkeen asettuu minun työnikin, hyvä niin.

Huonoimmillani koen olevani juhlissa ja suurissa ihmisjoukoissa. Minun voimani löytyy arkisista kohtaamisista. Työssäni nuo kohtaamiset usein kertovat niistä arjen harmaista hetkistä, elämän suruista. Niissä hetkissä ihminen ajoin kokee jäävänsä yksin. Arjen kamppailuihin liittyy monesti häpeää. Häpeä voi nousta omasta elämäntilanteesta synnyttäen syyllisyyttä ja arvottomuuden tunnetta. ”Miksi en jaksa? Olenko liian heikko? Enkö ole arvokas?” Arjen taakka on yksin raskas kantaa. Ja yksinäisyys, se tuntuu olevan aikamme sairaus.

”Kantakaa toistenne taakkoja” sanoitetaan Raamatussa. Niin koen, että meidän täytyy tehdä. Itsessäni tunnen tuon kehotuksen vahvana. Vahva minussa on myös tarve hakeutua niiden taakkojen kanssakantajaksi, jotka eivät ole ilmeisiä. Vaisto laittaa toimimaan kuin onnettomuustilanteessa: älä mene sen luo joka eniten ääntä pitää, mene hiljaisen luo. Mene luo ja kohtaa. Työssäni seuraisinkin mieluummin johdatusta kuin toimintasuunnitelmaa. Parhaimmillaan toimintasuunnitelma sallii johdatuksen tuntemisen itsessä. Ellei näin tapahdu, herää minun sisäinen anarkistini. Sen roolin kanssa tunnen vahvimmin seuraavani Jeesuksen esimerkkiä. Jeesus meni ja kohtasi välittämättä titteleistä tai kirjoittamattomista säännöistä. Oli ihminen ihmiselle.

Ihmisellä on sisään kirjoitettu tarve tulla kohdatuksi. Minunkin elämääni on mahtunut yksinäisyyttä. Päällepäin se ei ole kenties koskaan näkynyt. Me ihmiset olemme mestareita peittämään asioita. Sen kuitenkin tiedän, että minullakin on noissa elämän hetkissä ollut valtava tarve tulla kohdatuksi. Siksi kenties koenkin niin tärkeäksi, että edes silloin tällöin onnistuisin itse kohtaamaan toisen ihmisen. ”Hei! Siinä sinä olet. Minä näen Sinut. Olet arvokas!” Hyvässä kohtaamisessa ei ole titteleitä, on vain kaksi yhtä arvokasta ihmistä, joiden välille syntyy sanoittamaton luottamuksen tunne.

Kohtaaminen on polttoainetta arjessa jaksamiseen. Toiselle tekemäsi hyvä teko jää elämään. Ei ehkä tänään tai huomennakaan, mutta jonakin päivänä hyvän tekosi kohde kohtaa jonkun toisen ja tekee tälle ihmiselle hyvää ja kierre jatkuu. Toivon, että tämä blogikin voi toimia alustana kohtaamisille. Ollaan ihmisiä, nähdään toisemme ja tullaan nähdyiksi.

Outi

Ihminen

Diakoni

Puolisosiaalinen introvertti

Oikeudenmukaisuuden ihailija

Suvaitsevaisuuden sanansaattaja

Korrektimpi miltä näyttää ;)

Kommentit


Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät ovat pakollisia.
Viestin otsikko:


Nimi tai nimimerkki:


Roskaesto, jätä tyhjäksi:


Viestisi: