Aasille siltoja
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Euroopan pisin silta: Vasco da Gama, Portugali

Aasille siltoja

Moi. Tässä hieman tarinaa minusta sekä muutamia ison miehen pieniä ajatuksia

Olen syntyperäinen joutsenolainen ja asun perheineni kotikonnuillani edelleenkin. Kotoani löytyy vaimo ja kaksi murrosikäistä poikaa, joista vanhempi tosin muutti jo koulun perässä kotoa pois. Onneksi sentään näemme häntä viikonloppuisin  - ainakin vilaukselta. Työskentelin aikaisemmin finanssialalla ja seurakunnassa olen ollut rahakirstun vartijana nyt reilut pari vuotta. Harrastan vapaa-ajallani musiikkia ja säännöllisen epäsäännöllisesti yritän hieman kuntoilla. Mittarissa lähenee uhkaavasti viisikymppiä - lukemat tuntuvat aamuisin kropassa ja vyötärön nappikin kiristää. Näin se vaan menee.

Ennen kuin tulin tänne töihin, oli kosketuspintani seurakuntaan melko ohut. Minulle seurakunta tarkoitti lähinnä pappia ja kanttoria, häitä tai hautajaisia. Kävin kyllä lapsena jonkun kerran seurakunnan päiväkerhossa. Tuohon aikaan 80-luvun alussa kiinnostuin myös Joutsenon seurakuntakeskuksessa harjoittelevasta soittokunnasta ja jäin joskus seuraamaan sen harjoituksiakin. Kerran kävikin niin, että silloinen soittokunnan kapellimestari ja seurakunnan kanttori Veikko oli huomannut pienen pojan kiinnostuksen ja vei minut harjoitusten päätyttyä takaosan soitinvarastoon, istutti pasuunan käteeni ja sanoi että puhallapas poika tuohon. Minä puhalsin ja sain sieltä jotain törinää ulos. Veikko tuumasi siihen heti että: hyvä, juuri noin, tässä on sinulle sopiva instrumentti! Ei muuta kuin harjoituksiin mukaan ja siitä homma lähti. Samanlainen alku uuteen harrastukseen on saattanut olla myös monella imatralaisella paikallisen seurakunnan vahvan ja perinteikkään musiikkityön ansiosta. Veikko oli hyvin sydämellinen ihminen ja halusi aina auttaa kaikin tavoin. Kerran hän heitti minut ruskealla Wartburgillaan harkoista takaisin kotiin Ahvenlammelle kun muuten olisin joutunut kyytiä odottelemaan. Sen auton moottori piti jännää käyntiääntä ja pakoputki tupsautteli komeita rinkuloita.

Tiedän nyt seurakunta-asioista jo himpun verran enemmän ja että on täällä töissä muitakin kuin pappeja ja kanttoreita. En olisi kyllä muutama vuosi sitten voinut arvata, että joku päivä olisin itsekin seurakunnalla töissä. Vaimoni muisti minun kerran tokaisseen kotikylällä seurakuntakeskuksen ohi ajaessamme, että seurakunnan talouspäälliköllä on varmaan mukavat hommat tuolla - milloinhan hän on jäämässä eläkkeelle ja pitäisiköhän minun sitten hakea sitä paikkaa jos se tulee hakuun. Jaska on kyllä siirtynyt jo eläkkeelle, mutta paikkansa ei koskaan tullut hakuun. Sen sijaan naapurikaupungissa tuli, hain paikkaa ja...niin kuin Putoushahmo Taika-Pasi sanoisi: olen nyt tässä.

Kaikkihan voi olla silkkaa sattumaakin: kanttorin ohjaava käsi instrumentinvalinnassa, ääneen ajattelu Penttiläntien ylämäessä, finanssialan yt:t ja lopputili, uuden työpaikan haku jne. En ole yhtään vakaumuksellinen ihminen ja on siksi hyvä, että toimessani vastaan ainoastaan tukitoimintojen eli ei-hengellisen puolen asioista seurakunnassa. Silti mitä vanhemmaksi vartun ja pidemmälle elämääni elän, alkaa enemmän ja enemmän tuntua siltä että asiat elämässä etenevät käsikirjoituksen mukaan. Näin olen kuullut monen muunkin sanovan.

Hyvä ystäväni Antti on minulle joskus tokaissut, että asioilla on tapana järjestyä. Antti on viisas mies ja on tämänkin sanomisensa kanssa hyvin oikeassa. Eikä tarvita edes mitään taikoja - aina ilmestyy jostakin uusi silta jalkojen alle ja ei muuta kuin sitä pitkin eteenpäin.

Pasi Tiimo, nuori aikuinen keski-iän kynnyksellä 

Kommentit


Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät ovat pakollisia.
Viestin otsikko:


Nimi tai nimimerkki:


Roskaesto, jätä tyhjäksi:


Viestisi: