Joulun kolikko
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Joulun kolikko

"Sua halajan, Sua odotan, Sä Herra maan ja taivahan,

nyt köyhän niin kuin rikkaan luo suloinen joulus tuo!"

Joulu on kuin kolikko. Kaksi puolta.

Toinen puoli joulua on se, jota katsellaan kaivaten. On se lämpö ja idylli, jolla meille myydään kaikissa mainoksissa ties mitä härpäkettä. Tavallaan se on se kaipuu perusasioiden äärelle. Rakkauden äärelle.
Halajamme sitä, että olisi rauha, olisi rakkaus ja kaikki menisi kuin tanssi. Olisi rakkaita ihmisiä ympärillä, olisi toivo tässä hetkessä, mutta ennen kaikkea huomisessa. Joulu on toivon juhla ja sitä ihminen, näinä epätoivon aikoina kaipaa kaikista eniten. Toivoa. Huomista.

Toinen puoli joulua on se, mitä mainoksista ei näe. On se perhe, joka tänänkin jouluna miettii, että mistä saisi rahat edes sähköön. On se perhe, jonka lapset pelkäävät pyhiä, koska vanhemmat juo. On se perhe, jonka jokainen jäsen on ties missä ja ehkä äiti yksin kotona rukoilemassa perheensä puolesta. On se nainen tai mies, joka ei ole saanut perhettä vaikka on halunnut, se pariskunta, kenen hartaimpaan toiveeseen lapsesta, ei ole vastattu. On se perhe, joka suuntaa joka joulu aattohartauteen, hautausmaalle, koska perinteet vaativat. On se perhe, jolla aattona jännitys purkautuu riitoina ja huutona. On se perhe, jossa ihaillaan vastasyntynyttä, se suku, jossa on juuri saatettu suvun vanhin ajattomuuden rajalle. On ihmisen elämän todellisuus valmistautumassa siihen kultaköynnösten juhlaan omalla tavallaan. Olen minä.

Minun jouluni toinen puoli on kiireen puoli. On riittämättömyyden puoli. On syyllisyyden puoli.  Se on osa sitä todellisuutta, jonka kuulen ympärilläni. Se, että olisi niin paljon sellaisia asioita, jotka ajavat ihmiset jollain tavoin äärirajoille. Perinteet velvoittavat. Pitäisi tehdä niin paljon, pitäisi tehdä enemmän ja pitäisi enemmän ja enemmän. Siivous, paistaminen, jouluvalot, -koristeet, joululaulut, kaappien järjestely... keksi itse lisää.

Tai mitäpä jos et. Mitä jos tänä jouluna antaisit itsellesi lahjan? Tekisit sitä, mitä eniten rakastat. Haluaisin luopua stressista, polttaa kynttilöitä ja olla. En minä halua viettää aikaani imurin varressa. En halua, että lapsille jää päällimmäisenä lapsuutensa jouluista mieleen äiti, joka stressaa. Haluan, että muistamme niitä hetkiä, jotka kannattaa säilyttää. Sitä, että pelataan lautapelejä, sitä kun katsotaan leffoja, sitä kun hullutellaan yhdessä. Siivousta ehtii harrastamaan vielä joulunkin jälkeen.

Minä annan itselleni (ja perheelleni) lahjan. Teen mitä eniten rakastan. Anna sinäkin <3.

Kaisa Kontiainen

ihminen, nainen, äiti ja pappi, joka kamppailee elämän ihmeellisyyden ja monien kasvojen keskellä.

uskon, toivon ja rakastan.

Kommentit


Aloita uusi viestiketju Siirry arkistoon
Aihe / Aloittaja   Viimeisin / Viestejä