Tätä mietin

Mietin jatkuvasti, miten kristillisen uskon voisi ilmaista mahdollisimman yksinkertaisesti. Olen etsinyt perinteisille käsitteille ilmaisutapoja, jotka voisi ymmärtää mahdollisimman vähäisillä ennakkotiedoilla. Olen siis yrittänyt ”kääntää” kristinuskoa niin, että kuka tahansa voisi sen ymmärtää. Ensimmäinen sana, jolle aloin etsiä uutta käännöstä, oli ”armo”. Sen pitemmälle en ole sitten päässytkään. Rippikoulussa se määriteltiin: Ansioton Rakkaus Meidän Osaksemme. Määritelmä on sikäli ongelmallinen, että ei ole olemassa ”ansaittua rakkautta”. Jos rakkaus pitäisi ansaita tai siitä pitäisi maksaa, se ei olisi rakkautta.

Rakkaus ja armo ovat sukua keskenään. Rakkaus on tuuli, joka puhaltaa lämpimästi, ihoa ja sisikuntaa hyväillen. Armo vertautuu mielessäni siihen keveyden ja helpotuksen tunteeseen, kun saa laskea kantamansa taakan maahan. Taakka vie voimia ja peittää näkymiä, oli se sitten muisto tai kielteinen näkemys itsestä tai jotain muuta inhaa. Taakasta vapautuminen lisää elämään potkua ja auttaa näkemään asiat valoisammin, iloisemmin. Armo on nähdyksi ja valituksi tulemista. On olemassa Hän, joka näkee ja valitsee. Armo on minulle kutsumus olla ja elää valittuna. Minut on valittu, koska minut on sitä ennen nähty kannustavalla, rohkaisevalla ja kutsuvalla tavalla. Armo ei pakota, mutta houkuttelee niin kuin rakkauskin houkuttelee. Armo ei muuta kaikkea, mutta vähäinenkin muutos kohti parempaa on parempaa kuin taantuminen kohti pahaa.

Armo on osa elämän kokonaisuutta. Yritän elää niin, ettei ole olemassa erikseen ”hengellistä” ja ”maallista”. Armo on osa arkea ja juhlaa, aamua, iltapäivää, yötä. Armo saa minut tekemään hyviä asioita helpommin, vähäisemmällä tai huomaamattomammalla ponnistuksella kuin ilman sitä. Armo on loppujen lopuksi nimi sille toiminnalle, jota Hän minussa saa aikaan. Siksi en osaa kuvailla enkä selittää sitä. Otan vain vastaan sen vaikutusta sikäli kuin pystyn ja sikäli kuin armon vaikutusta minulle suodaan. Siksi se on kuin joululahja tai syntymäpäivälahja ja ennen kaikkea yllätyslahja. En osannut odottaa enkä valmistautua sitä vastaanottamaan.