Piispa Seppo Häkkisen saarna
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Piispa Seppo Häkkisen saarna

Imatran seurakunnan 70-vuotisjuhlamessussa Tainionkosken kirkossa 13.1.2019

 

 

Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi. Johannes esteli ja sanoi: ”Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!” Mutta Jeesus vastasi hänelle: ”Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon.” Silloin Johannes suostui hänen pyyntöönsä.
Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. Ja taivaista kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.”
(Matt. 3: 13–17).

Imatran seurakunta aloitti toimintansa vuoden 1949 alusta. Vuotta aiemmin oli perustettu Imatran kauppala. Valtioneuvosto oli syksyllä 1948 päättänyt, että Imatran kauppalaan kuuluvista Jääsken, Ruokolahden ja Joutsenon seurakunnan alueista muodostetaan uusi seurakunta. Vuosikymmenten ajan vireillä olleet ajatukset seurakuntajaon uudistamiseksi olivat toteutunut. Tosin talvi- ja jatkosota seurauksineen muuttivat aikaisempia suunnitelmia.

Seitsemän vuosikymmentä sitten alkoi Imatran seurakunnan elämä. Mistään nollapisteestä ei täällä kuitenkaan käynnistetty seurakuntatyötä. Seurakunnassa voitiin rakentaa Ruokolahden, Jääsken ja Joutsenon seurakuntien luomalle perustalle. Tainionkoskella oli valmiina kirkko, pappila, siunauskappeli ja hautausmaa. Jo ennen itsenäistymistä kaksi Ruokolahden pappia työskenteli seurakunnan alueella, toinen Tainionkoskella ja toinen Vuoksenniskan-Kaukopään alueella.

Imatran seurakunnan juhlavuotena voimme olla kiitollisia siitä työstä, jota seurakunnassa on 70 vuoden aikana tehty. Uskollisten seurakuntalaisten, taitavien luottamushenkilöiden ja sitoutuneiden työntekijöiden jälki näkyy seurakunnassa ja tällä paikkakunnalla. Kiitollisena ajattelen tänään niitä vuosia (1983-1987), jolloin toimin Imatran seurakunnan toisen virallisen apulaisen virassa. Papin ensimmäinen virkapaikka jää erityisellä tavalla mieleen. Opin ja sain täältä paljon myöhempää viranhoitoa varten. Erityisellä kiitollisuudella ajattelemme tänään ennen kaikkea hyvää Jumalaa, joka on seurakuntaa siunannut ja johtanut. Hänelle kuuluu kiitos ja kunnia.

Imatran seurakunnan juhlapäivän evankeliumiteksti kertoo Jeesuksen kasteesta. Jeesuksen kasteesta näkökulma laajenee kristilliseen kasteeseen yleensä. Kaikki Uuden testamentin tekstit keskittyvät tänä sunnuntaina kasteeseen ja sen merkitykseen kristityn elämässä. Kaste on kirkon ja seurakunnan elämän perusta. Siksi tämän sunnuntai on erityisen sopiva Imatran seurakunnan juhlapäiväksi.

Jeesus tuli Jordan-virralle Johanneksen kastettavaksi. Nimensä mukaisesti Johannes kastoi ihmisiä, mutta se ei ollut vielä kristillinen kaste, vaan juutalaisille tarkoitettu parannuksen kaste. Johanneksen omien sanojen mukaan tulevan pelastajan, Messiaan, asettama kaste oli aivan jotain toista. Messias on häntä, profeettaa, vahvempi ja arvokkaampi. Johannes ei kelpaa edes Messiaan pölyisten sandaalien kantajaksi, mikä oli halvimman orjan tehtävä.

Kun Jeesus saapuu Johanneksen luo, kastaja heti tuntee hänet Messiaaksi. ”Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!”, sanoo Johannes. Ehkä hän ihmetteli, miksi Jeesus tahtoi kastetta, sillä Johanneksen kaste oli parannuksen kaste syntien anteeksisaamiseksi. Eihän synnitön pelastaja, Messias, tarvitse mitään parannusta. Toisin oli Johanneksen laita. Hän, syntinen ihminen pikemminkin tarvitsisi kasteen Jeesukselta. Mutta silloin Jeesus avaa suunsa ja sanoo: ”Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon.” Jeesus sanoo ensimmäiset meille talletetut julkisen toiminnan sanansa. Hän tahtoo syntisten kastetta. Kaste merkitsi Jeesukselle ryhtymistä siihen tehtävään, jota varten hän oli tullut maailmaan. Jeesus halusi samaistua syntisen ihmisen asemaan ja siksi otti Johanneksen kasteen. Jeesus halusi jakaa ihmisten syntisyyden ja syyllisyyden, vaikka olikin synnitön.

Kaste oli Jeesuksen virkaanastuminen. Kyyhkysen muodossa taivaasta laskeutuva Pyhä Henki ja taivaista kuulunut ääni vahvistivat virkaanasettamisen. Kasteesta alkoi se tie, joka johti keskimmäiselle ristille Golgatalla. Jeesus kastettiin kuolemaansa varten. Oikeastaan hänet kastettiin meidän edestämme kuolemaan. Jeesus kastettiin, koska hän otti kantaakseen meidän syntimme. Meidät kastettiin, koska saimme kantaaksemme Jeesuksen puhtauden ja pyhyyden. Katekismus opettaa: ”Kasteessa Jumala liittää meidät Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Jumalan Poika on kuollut puolestamme, ja hänen voittonsa kuolemasta antaa meille osallisuuden uuteen elämään.”

Jeesus liittyi Johanneksen kasteessa syntisten joukkoon, samaistui meihin. Ottaessaan kasteen Jeesus sitoutui meidän syntiemme sovittajaksi. Kristillinen kaste on toisenlainen. Sen Jeesus asetti vasta ylösnoustuaan. ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt. 28:18-20).

Tähän ylösnousseen Jeesuksen käskyyn perustuu kristillinen kaste. Kasteessa tullaan Jeesuksen opetuslapseksi. Kaste on alku, mutta siihen liittyvä opetus jatkuu läpi koko elämän. Kaste on aina kutsu Kristuksen seuraamiseen. Tavoitteena on Kristuksen seuraaminen uskossa ja rakkaudessa.

Kastakaa ja opettakaa. Tässä on ilmaistu tiivistettynä seurakunnan perustehtävä. Tätä tehtävää varten Imatran seurakunta on ollut 70 vuotta. Tässä on sen tehtävä myös tulevaisuudessa. Tämä yksinkertainen tehtäväksianto on tullut viime vuosina yhä tärkeämmäksi. Kaikki työ kasteiden ja kristillisen opetuksen ja kasvatuksen hyväksi rakentaa kirkon tulevaisuutta Imatralla. Silloin usko ja rakkaus vaikuttavat tässä seurakunnassa ja tuovat siunausta tälle paikkakunnalle.

Hyvät seurakuntalaiset. Jeesuksen kasteen hetkellä taivaasta kuului Jumalan ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt.” Samalla tavalla Jumala on vakuuttanut oman kasteemme hetkellä. Silloinkin Jumala on luvannut: ”Tämä on minun lapseni.” Edelleen Jumala seisoo tämän lupauksen takana. Hän tunnustaa kastetun lapsekseen, vaikka jokainen meistä on syntinen ja ansioton hänen edessään. ”Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta.” (Tit. 3:4-5a). Tähän voimme luottaa nyt ja jokaisen elämämme päivänä.

Piispa Seppo Häkkinen