Liikenteessä keväällä

Olen Miia, Imatran seurakunnassa huhtikuun loppuun asti työharjoittelussa oleva teologian opiskelija. Saavuin juuri väliaikaisasuntooni viimeisimmältä eksymisretkeltä. Koska Imatra ei ollut minulle entuudestaan kovinkaan tuttu, olen tutustunut paikkoihin eksyilemällä sekä autolla että jalkaisin.

Tällä kertaa eksyin aika hienoon paikkaan, nimittäin aivan lähellä Imatrankoskea sijaitsevalle Kruunupuiston suojelualueelle. Paikallisille paikkaa ei tarvinne enempää esitellä, mutta minut, ulkopaikkakuntalaisen, se hämmästytti. Valtavat jylhät jokiuomat ja korkeat puut, juokseva vesi ja kivenlohkareet. Myönnettäköön, että keväinen lumen alta paljastunut maa ja ilta-aurinko tekivät osansa maiseman valloittavuudessa.

Kuten jo sanoin, Imatra ei ole minulle erityisen tuttu paikka. Ennen harjoittelua tunsin oikeastaan vain kävelykadun ja Mansikkalan. Muut kaupunginosat olivat tulleet tutuiksi lähinnä autokouluaikoina, jolloin ajoimme kaupunkiajot Imatralla. Silloin olin kuitenkin aika jännittyneenä ratissa, enkä ehtinyt juurikaan seurailemaan maisemia.

Autokoulun ansiosta kuitenkin tasa-arvoisten risteysten määrä kaupungissa oli minulle tavallaan tuttua, vaikka aluksi se minut yllättikin. Nyt jonkin aikaa täällä viettäneenä voin todeta, että liikenneympyröiden määrä sen sijaan tuntuu lisääntyneen sen jälkeen, kun olen täällä viimeksi ajellut. Mitään vakavaa ei kuitenkaan ole liikenteessä sattunut.

Nuo liikenneasiat tuntuvat vähän kuin työharjoitteluni vertauskuvilta. Tavallaan kaikki on jotenkin tuttua, mutta sitten on paljon unohtuneita tai täysin uusia yksityiskohtia. Jonkin tutun ajattelutavan läheisyydestä saattaa löytyä aivan tuntematon, mutta kiehtova ajatus tai työskentelytapa. Parhaat oivallukset ja paikat löytää usein vain eksymällä, mutta arjen realiteetit aikatauluineen eivät suinkaan aina jousta päämäärättömään haahuiluun. Asioita on tehtävä ja paikalla on oltava – vaikka kulkisi navigaattorin määräämää suorinta reittiä.

Joskus tosin vieraisiin paikkoihin mennessä tuntuu siltä, että navigaattorin ohjeet ovat kuin Jumalan sanaa; niiden johdattama reitti on mitä mutkikkain ja epäselvin, se kulkee lukuisten risteysten kautta - ja juuri silloin kun olet varma eksymisestäsi, huomaatkin löytäneesi perille.