Minä minä... vai sittenkin joku muu?
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Minä minä... vai sittenkin joku muu?

 

Sunnuntaiset jumalanpalvelukset eivät ole koskaan olleet minun juttuni. Mielestäni ne ovat tylsiä tilaisuuksia, joissa on liian tiukat rutiinit ja kaavat.

Tämän tiedän, sillä vuosien ajan raahauduin sunnuntaiaamuisin jumalanpalvelukseen. Tiedän sen sisällön merkityksen ja tunnen sen rutiinit. Loppujen lopuksi totesin, että jumalanpalvelus ei palvele minua, enkä saa sieltä oikeastaan mitään muuta kuin kiukkuisen mielen, koska olen herännyt sunnuntaiaamuna liian aikaisin.

 

Vuosien aikana olen tullut siihen tulokseen, että en ole ainoa, joka ajattelee näin. Pitkään mietin, miksei asialle tehdä mitään. Miksei jumalanpalveluksia uudisteta, tehdä niistä eläviä ja iloisia, kuitenkin kaava säilyttäen? Miksei urkujen sijaan ole reipasta bändiä tai miksei monotonisesti luettujen rukousten sijaan käytetä rukouskiviä tai muuta toiminnallista? Keksin useita tapoja tehdä jumalanpalveluksesta viihtyisämpiä!

 

Olin kuukausi sitten koulutuksessa. Siellä eräs kouluttaja kertoi, kuinka hän on tutkinut ihmisiä ja tullut siihen tulokseen, että meitä on karkeasti kolmenlaisia; käytännöllisiä, teoreettisia ja rukoilevia. Jokainen meistä on pääpiirteissään joku näistä kolmesta. Jokaisella näillä kolmella on erilainen tie Jeesuksen luo. Jokaisella meistä on oma, erilainen suhde Jumalaan, jota hoidamme erilaisilla tavoilla.

 

Luentoa kuunnellessani ymmärsin, että minä olen jotain käytännöllinen tyyppi, jossa on myös rukoilevan piirteitä. Tykkään itse tehdä asioita, kohdata ihmisiä sekä ylistää ja rukoilla yhdessä muiden kanssa. Siis aivan jotain muuta, kuin raamattuopetuksia ja saarnoja rakastavat teoreettiset ihmiset, joita jumalanpalvelukset varmasti puhuttelevat! Ja näin ymmärsin; vika ei olekaan jumalanpalveluksessa vaan minussa!

 

Minun tapani kohdata Kristus on siis vain erilainen ja siksi en viihdy jumalanpalveluksessa. Jumalanpalvelukset palvelevat isoa osaa ihmisistä, vaikka minä en itse siellä viihdykään. Eikä minun tarvitsekaan viihtyä! Ymmärsin, että kaikki ihmiset eivät (onneksi) ole samanlaisia kuin minä. Jokaisella meillä on erilainen tapa kohdata Kristus.

Veera Oinonen

Oivaltaja, uuden oppija ja aina vähän keskeneräinen.

Kommentit


Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät ovat pakollisia.
Viestin otsikko:


Nimi tai nimimerkki:


Roskaesto, jätä tyhjäksi:


Viestisi: