Kaunosieluista
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Kaunosieluista

Keskustelin taannoin jälleen erään ihmisen kanssa, nimettäköön hänet nyt vaikka Kaunoksi. Kauno kertoi minulle kouluvuosistaan ja omasta vilkkaasta, mutta hyväntahtoisesta luonteestaan. Koulussa hän oli ollut oma vilkas itsensä ja jo varhaisina opinvuosinaan kerran pari luonnollisesti kokeillut, missä koulun rajat kulkevat. Pahuuttaan hän ei ollut koskaan mitään tehnyt taikka muita ihmisiä vahingoittanut. Rajojen kokeilu oli tapahtunut kuin varkain, pientä jäynää järjestäen ja toisinaan ihan vaan ajattelemattomuuttaan tilanteisiin ajautuen. Niinpä rehtorin puhuttelut tulivatkin Kaunolle tutuksi ja muutaman kerran jälkeen oli oppi mennytkin pieneen päähän perille. Toisin oli opettajakunnan laita. Vaikka jäynät oli lopetettu ja järki oli ottanut ohjat, ei rehtorin kansliakäynnit kuitenkaan loppuneet. Kun koulussa sattui jotakin, otettiin Kauno aina kuulusteluun. Tämä satutti pientä mieltä. Tilanteen jatkuessa Kauno lopulta totesi, että tottelematon hulivili minä sitten kai olen, kun niin nuo aikuiset minulle aina sanovat. Kauno kantoi roolinsa läpi peruskoulun ja vasta aikuisena ymmärsi lapsena saamansa palautteen voiman. Hän oli kasvuvuotensa toteuttanut sitä roolia, joka hänelle oli annettu.

Kuinka monta Kaunoa tässä maailmassa mahtaakaan olla? Itse luulen, että meidän jokaisen sisällä asuu vähintäänkin pieni Kauno. Se on syvällä meissä ihmisissä, että alamme helposti toteuttaa meille annettuja rooleja. Toteutamme niitä niin hyvässä kuin pahassa. Jos on aina kuullut olevansa luuseri, alkaa itsekin uskoa siihen ja toteuttaa elämäänsä roolin vaatimalla tavalla. Meissä ihmisissä on myös heikkous lyödä toisiimme leimoja. Meidän on usein helpompi pysyä omassa uskomuksessamme toisesta, kuin nähdä toinen uudessa valossa. Näillä leimoilla saatamme huomaamattamme vangita toisen ihmisen ovettomaan ja ikkunattomaan huoneeseen. Ne taasen, jotka saavat osakseen kannustavaa ja positiivista palautetta, joihin lyömme positiivisia leimoja, usein versovat itsekin positiivisuutta ja pärjäävät elämässään silloinkin, kun edessä on vastoinkäymisiä.

Kaunoja on kaikkialla. Heitä on työpaikoilla, ruokajonoissa, kouluissa ja päiväkodeissa vielä kasvamassa. Ja he säteilevät ympärilleen usein sitä, mitä sisällään tuntevat ja itsestään uskovat. Asenteilla ja sanoilla on valtava voima. Kun seuraavan kerran katsot peiliin, kerro itsellesi kuinka tärkeä olet. Kerro niistä asioista, jotka ovat sinulle tärkeitä. Kerro varsinkin silloin, mikäli koet, ettei kukaan ole niitä sinulle kertonut. Kun astut ulos maailmaan ja tapaat sinulle tuttuja ihmisiä, kerro myös heille jotakin kaunista heistä itsestään. Kerro varsinkin niille, joiden olet huomannut usein sanovan: ”No mie nyt olen vaan tälläinen…” Ja varsinkin niille, joihin sinun on ajoin vaikea suhtautua. Näihin sanoihin näet kätkeytyy kasvun siemen. Nämä sanat voivat vapauttaa vankeja ja avata ovia ovettomiin huoneisiin. Ne antavat sisäisille Kaunoillemme luvan kasvaa. Minä nimittäin ihan itse valitsen, kerronko kohtaamalleni ihmiselle, että matkaa on vielä jäljellä 500 kilometriä vai sen, että hän on kulkenut jo 1000.

Outi

Kaunosieluinen diakoni

Kommentit


Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät ovat pakollisia.
Viestin otsikko:


Nimi tai nimimerkki:


Roskaesto, jätä tyhjäksi:


Viestisi: