Vuodet vieriä saa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Vuodet vieriä saa

Facebook muistutti tänään siitä, että 6 vuotta sitten minut on siunattu Tainionkosken kirkossa tähän virkaan, jota nyt teen. Työtoverini kysyi, pystynkö tavoittamaan sen tunteen, joka minulla silloin oli työtä kohtaan. Pystynkö tavoittamaan ne toiveet, unelmat ja haaveet, jota silloin toivoin todeksi?

Minusta se on hyvä kysymys. Vuodet kuluvat ja aika menee, mutta mitä meille jää siitä käteen. Minä hyvinkin nuori ja innokas pappi, ensimmäisessä vakituisessa virassaan. Minä nuori äiti, jonka lapset olivat 5- ja 3- vuotiaat. Mitä minä toivoin? Mitä halusin? Ja kuinka todellisuus minua kohteli?

Yksi on varmaa, että näiden vuosien varrella minuun on vahvistunut ajatus siitä, että lopulta Jumalan tahto on hyvä. Vaikka minä yritän tuhota itseni ja oman elämäni, näen sen, kuinka Jumala on seissyt vierelläni ja kirjaimellisesti pitänyt minut elossa. Hän on antanut minun rinnalleni ihmisiä, jotka pysähtyvät kanssani ja ottavat minut todesta. Olen saanut vuosien aikana kokea suurta rakkautta lähimmäisteni suunnalta. Olen saanut vuosien aikana kokea tukea sieltä, mistä en ole kuvitellut.

Minuun on vahvistunut käsitys siitä, kuinka tärkeää on rakastaa ensin Jumalaa ja itseään, sillä muuten lähimmäisen rakastaminen on mahdotonta. Rakkautta ei ole itsensä yli käveleminen tai hyväksykäytön mahdollistaminen. Rakkautta on se, että pitää kiinni omasta elämän lahjastaan ja ymmärtää sen kuinka arvokas ja ainutlaatuinen on. Jumala on luonut minut, miksi en pitäisi hänen luomistaan huolta? Tämän itsensä rakastamisen oppiminen on minulle ollut pitkä ja hyvinkin kivinen tie. Mutta vähän olen jo oppinut. Harjoitellut askeleen verran enemmän.

Olen aivan varma siitä, että asiat tapahtuvat oikeassa ajassa. Se oikea tulee vastaan kaikissa elämän asioissa, joita toivotaan, kun aika on kypsä. SItten kun osaan arvostaa sitä, mitä saan. Sitten, kun olen valmis vastaanottamaan sen hyvän. Se on myös ollut pitkä tie ja hankala oppia luottamaan siihen, että Jumalan tahto on hyvä. Ja että Jumalalla on suunnitelmia.

Mutta vaikka miten vaikealta elämä onkaan tuntunut, niin siitä huolimatta, nyt taaksepäin katsoessa näen sen, miten minusta on pidetty huolta. Minua on rakastettu ja minä olen saanut rakastaa. Olen saanut oppia itsestäni ja ehkä nyt osaan ymmärtää myös toista ihmistä Ehkä minä olen oppinut vähän enemmän rakastamaan ja erottamaan useamman sävyn kuin mustan ja valkoisen.

"Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi; minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua."

Kaisa Kontiainen

Nainen, äiti ja pappi

Harjoittelija

ELämän opiskelija

Kommentit


Aloita uusi viestiketju Siirry arkistoon
Aihe / Aloittaja   Viimeisin / Viestejä