Oodi nuorisolle
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Oodi nuorisolle

Liian usein kuulee puhuttavan nuorisomme virheistä ja huonoista puolista. Mikäköhän mahtaa olla tällaisen puheen perimmäinen syy. Onko kyseessä sukupolvien jatkumo, yksinkertaisesti opittu tapa puhua. Vai voivatko nuo arvioivat lauseet kätkeä sisälleen pelkoa siitä, että meidän tuntemamme todellisuus murenee hiljalleen antaen tietä uudelle, uuden sukupolven tavalle elää, vaikkakin kyseessä on täysin luonnollinen elämään kuuluva ilmiö. Vai onko kyse suomalaisesta tavasta suunnata huomio huonoon, koska pessimisti ei pety. Onkin paikallaan kysyä, millainen maailma olisi ilman edellisten sukupolvien aikaansaamia muutoksia. On helppoa kauhistella esimerkiksi sadan vuoden takaista tapaa hoitaa mielenterveyskuntoutujia ja sitä ettei naisilla ja miehillä ollut samoja ihmisoikeuksia. Ilman oman aikansa nuorisoa ja heidän tapaansa kokea maailmaa, emme kenties olisi edellä mainituissa asioissa siinä pisteessä, jossa tänään olemme.

Tänään elämme maailmassa, jossa ilmastonmuutos ja väestön vanheneminen huolettavat meitä. Huolemme ovat osin tulevaisuuden arvovalinnoilla ratkaistavia asioita ja siinä suhteessa oma mieleni on kummallisen levollinen. Miksi, saatatte miettiä. Koska maassamme kasvaa suuri joukko upeita nuoria. Ja mistä sitten tiedän tämän. Koska tapasin heitä viime viikolla sankoin joukoin, kun olin pitämässä tämän vuoden rippikoululaisille oppitunteja diakoniasta. Oppitunnin loppupuolella pelasimme hieman TV-ohjelma Kokkisodastakin tuttua värilapuilla äänestämistä. Rippikoululaisten piti neljällä värikortillaan vastata opetuksesta esitettyihin kysymyksiin. Kysymykset olivat pitkälti arvoihin perustuvaa pohdintaa, niin ettei vääriä vastauksia ollut, vaan kyseessä oli ennemminkin arvokartoitus. Vastausten perusteella ainakin tässä kaupungissa kasvaa nuoria, jotka ymmärtävät yhteisöllisyyden voiman, nähdyksi tulemisen tarpeen, tasa-arvoisuuden merkityksen ja sen ettei ketään saa jättää oman onnensa nojaan.

Omaan nuoruuteeni verraten on nuorisossa tapahtunut muutos. Tai ainakin heidän tavassaan käyttäytyä. He käyttäytyivät hyvin. Siis ihan jokainen. Siinä missä me olimme monesti passiivisen kuuntelijan roolissa, ovat nykynuoret itsenäisesti ajattelevia ja kantaa ottavia. Heillä on mielipiteitä, jotka he tuovat julki. Se ei ole nuoruuden röyhkeyttä, vaan rohkeutta. Terveestä arvopohjasta nouseva rohkeus voi hyvinkin olla tämän maan pelastus, joten kiitos tämän päivän nuoriso, huomisen aikuiset. Olette upeita!

Outi

diakoni

Kommentit


Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät ovat pakollisia.
Viestin otsikko:


Nimi tai nimimerkki:


Roskaesto, jätä tyhjäksi:


Viestisi: