Minä pelkään
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Minä pelkään

Viime päivinä olen miettinyt pelkoa. Olen miettinyt sairastumista ja kuolemaa. Koronaepidemian voimakas vaikutus yhteiskuntaamme saa minut tuntemaan epäuskoa, voiko tämä olla edes mahdollista. Ylipäätään koronaviruksen olemassaolo ja räjähdysmainen leviäminen on vaikuttanut kaikkeen ympäröivään elämään. Elämme aikaa, joka on suurin kriisi rauhanajan Suomessa. Aikaa, jolloin jopa ihmisen perusoikeuksia rajoitetaan yhteisen hyvän takia. 

Väistämättä yhteiskunnan hidas alasajo, koulujen sulkemisesta lähtien, on aiheuttanut lisää pelkoa ja ahdistusta. Epävarmuus siitä, miten tauti etenee ja kuinka kovasti se iskee valtakunnan tasolla, mutta myös yksilön tasolla. Vaikka oma suhteeni sairauteen on ohut, niin mietin niitä satoja hoitohenkilökuntaan kuuluvia, jotka ovat taistelemassa tätä taistelua. Mietin niitä, jotka ovat sairastuneet ja mietin, että kohta se voin olla minä. Se voi olla minun lapseni tai heidän isä. Sairastunut voi olla minun äitini tai isäni. Se voit olla sinä tai sinun läheisesi. Kuka vain meistä. Ja juuri tämä epävarmuus lietsoo pelkoa. Kun ei ole mitään, mihin nojata. Kun ei ole mitään, mihin luottaa. Kun ei tiedä, kuinka pitkään tätä jatkuu. Kaikki on vain hataraa arvailua, jota tiedemiehet, lääkärit, asiantuntijat laskeskelevat erilaisin kaavoin. Mitään varmaa ei ole. 

Tästä saisi hyvän aasin sillan siihen, että onhan kuitenkin joku pysyvä. On Jumala, joka on läsnä tässäkin epidemiassa. On Jumala, joka on terveydessä ja sairaudessa, joka on aina vierellä, mutta jos sanon sen, ohitan tämän pelon. Tietenkin uskon siihen Jumalaan, mutta se ei poista tätä tunnetta. Se usko ei poista epidemiaa tai tuo takaisin niitä tuhansia, jotka ovat tähän sairauteen kuolleet. Se usko kyselee ihan yhtälailla sitä, missä on Jumala, joka auttaa ja pelastaa. Se usko pelkää ja ahdistuu kaikesta tästä. 

Mutta kaikessa tässä on myös ne tavallisen elämän asiat, jotka ei ole peruttu tai suljettu. On olemassa rakkaus ja välittäminen. On olemassa ystävät tai perheenjäsenet, joille soittaa ja jotka tulevat vastaan ainakin henkisesti. On olemassa tuntematon joka tarjoaa apuaan naapurille. On olemassa sellainen välittäminen ja huolenpito, jota jokapäiväinen elämä tarvitsee säilyäkseen. Ja siinä minä näen Jumalan. Siinä minä koen turvan. En pääse putoamaan. 

Yhteiskunnan murros, elämän arvaamattomuusa, kuolema, kaikki ne ovat olemassa. Mutta on olemassa myös rakkaus, joka tekee tästä elämästä rikasta. On olemassa rakkaus, joka kantaa. Ihmiset kantavat toisiaan käsillään, mielessään, sydämessään ja siinä tulee esiin myös Jumalan rakkaus. Jotenkin sitä ajatusta haluan kantaa sydämessäni, niin kuin kannan näitä ihmisiäkin. 

"Älä pelkää, älä pelkää,

sinä et pääse putoamaan

Rakastettu on oikea nimesi

ja tulee nimenäsi olemaan." -J. Tapio

Kaisa Kontiainen

ihminen, nainen, äiti ja pappi

ajattelija ja kirjoittaja

Kommentit


Poistu arkistosta
Aihe / Aloittaja   Viimeisin / Viestejä