Etäelämää

Etäelämää 

Tässä sitä ollaan. Yksi opettaa Teamsin välityksellä. Toinen lukee lukuläksyä Vocaroon ja lähettää sen opettajalleen. Kolmas pelaa opettajan lähettämää Saarella-peliä. Ja itse kirjoittelen tätä kotisohvalla. Ikkunasta näen, kuinka linnut pikkuhiljaa palailevat etelästä näille seuduille. On nähty joutsenia, hanhia, kuoveja, töyhtöhyyppiä. 

Elämä on nyt tässä. Kukaan ei mene minnekään. Ei lähdetä töihin, eikä kouluun. Ei roudata ketään harrastuksiin. Ei pohdita aikautuluja. Olemme siirtyneet maalle viettämään etäelämää. Ajoittain tuntuu siltä, että ollaan täällä kuin herran kukkarossa. Koko Korona tuntuu kaukaiselta. Kunnes avaat tv:n tai selaat netin uutisvirtaa. Kunnes kuulet, että joku tuttu on sairastunut ja joutunut sairaalaan. 

Etäelämässä on hyviä puolia. Kiire on poissa. Esikoiseni totesikin tuossa yhtenä päivänä, että vaikka nyt ei näe kavereita, eikä pääse kouluun, niin nyt ehtii ajatella. Nyt ehtii ajatella. Uskon, että pysähtyminen tekee hyvää monelle. Jatkuva aikataulussa kiinni pysyminen ja arjen järjestäminen stressaa. Ja siksi pysähtyminen antaa mahdollisuuden olla ja ajatella. 

Samalla näen, että kaikille pysähtyminen ei ole hyvä asia. On ihmisiä, joiden elämä on ollut suorittamista aina, ja kun oravanpyörä yhtäkkiä hiljeneekin, ei tiedä mitä tehdä.  Yhteiskuntammekin on rakennettu suorittamiselle. On tehtävä tulosta. On käytävä töissä, jotta kansantaloutemme saataisiin nousuun. On mentävä eteenpäin, jotta saataisiin kulutuksen pyörät taas pyörimään. 

Liian monia tämä kriisi koskettaa kokonaisvaltaisesti. Moni menettää työpaikkansa, lukuisat lomautetaan, yrityksiä kaatuu. Ihminen kaiken keskellä yrittää sinnitellä ja jaksaa, kunnes voi tulla se päivä, jolloin ei enää jaksakaan. Toivottavasti silloin löytyy turvaverkkoja, jotka estävät putoamasta aivan pohjalle. 

Seurakunta on yksi turvaverkko. Se on joukko ihmisiä. Se on joukko ihmisiä, jotka kantavat toinen toisiaan. Korona koskettaa tavalla tai toisella jokaista meistä. Ja siksi ajatus, että fyysisestä etäisyydestä huolimatta olemme toinen toisiamme varten, tuntuu hyvältä. Seurakunta rukoilee Koronan keskelläkin. Me rukoilemme, että tästä selvittäisiin. Että sinä ja minä jaksaisimme. Seurakunnasta saa myös apua, kun elämä lyö päälle. Me työntekijät olemme sinua ja sinun perhettäsi varten Koronan aikanakin.