Seniori töissä
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Seniori töissä

Kymmenisen vuotta sitten puhuttiin julkisuudessa tiukkaan sävyyn työurien pidentämisestä ja keksittiin keinoja, millä ihmiset eivät jäisi eläkkeelle, vaan jatkaisivat vielä töissä. Itse olisin päässyt 58 vuotiaana eläkkeelle, mutta jatkoin vielä kaksi vuotta, kunnes laki tuli vastaan ja oli pakko jäädä eläkkeelle. Koin itseni huonoksi ihmiseksi, luuseriksi, kun melkein terve ja kohtalaisessa kunnossa oleva kuusikymppinen jäin eläkkeelle. Seurakunta tuli tuolloin avuksi ja tarjosi minulle puolen vuoden työrupeaman diakoniatyössä. Se auttoi sopeutumista kovasti.

Kahdeksan vuotta meni vapaaehtoistöitä ja osa-aikaisia palkkatöitä tehden, kunnes jälleen viime syksynä tuli mahdollisuus astua seurakunnan palkkalistoille neljäksi kuukaudeksi.

Voi sitä ilon päivää. Kun lähdin aamulla töihin, en meinannut nahoissani pysyä. Minä menen töihin, soi mielessäni koko matkan Olavinkulmaan, ja leijailin niin pilvissä, että jalat tuskin osuivat maahan kulkiessani.

Syksyn aikana tuli tutuksi Olavinkulman toiminnat, Pisara, Pappila, työ näkövammaisten ja kehitysvammaisten kanssa, monet palvelutalot hartaudenpitopaikkoina, sururyhmä, kirkon keskusteluapu, taloudellinen avustaminen ja paljon muuta. Joulua kohti mentäessä oli paljon juhlia, ja kiitos kysymästä, riisipuuroa oli tarjolla ihan kiitettävästi. Sokerina pohjalla työnkuvaani kuului joulua yksin viettävien jouluaaton ateria.

Kohtasin ihania ihmisiä joka päivä. Kuulin elämäntarinoita ja monenmoisia mutkia elämäntilanteissa. Sain kuunnella ja myötäelää lähimmäisteni tilanteissa.

Tulin entistä vakuuttuneemmaksi, että seurakunta on ihmistä lähellä silloin, kun kaikki muut tukiverkot ovat kaukana. Seurakunnan työmuodot kattavat koko ihmisen elinkaaren vauvasta vaariin ja mummoon. Kaikissa elämäntilanteissa seurakunnasta löytyy apua ja tukea joko työntekijän tai vapaaehtoisen avulla.

Siksi onkin käsittämätöntä, miten helposti ihmiset eroavat kirkosta ja jättävät kirkollisveronsa maksamatta. Tai toisaalta, eihän se ole ihme, koska ei apua pyytävältä kysytä, onko hän seurakunnan jäsen vai ei. Joka tapauksessa, seurakunnan mahdollisuudet tarjota tukea kaikille vähenevät. Oli ristiriitaista olla työntekijänä ja huomata, että mitään toimintaa ei oikein voisi perustein lopettaa ja toisaalta luottamushenkilönä tiedän, että kaikkea ei myöskään voi toteuttaa vähenevillä tuloilla.

Totesin myös sen, että seurakunta on hyvä työnantaja. Ei varmasti millään julkisella alalla ole samanlaiset mahdollisuudet päästä kouluttautumaan kuin seurakunnalla. Samoin yhteisiä tilaisuuksia, juhlia ja retkiä on varmasti yllin kyllin, ellei jopa liikaa. Kaikenlaisia palavereja ja kokouksia ainakin on liikaa.

Kiitollisin mielin syksyn kokemuksesta yritän palautua luottamushenkilön rooliin ja muistaa kaiken sen hyvän, mitä seurakunnalla on. Kiitän sydämestäni kaikkia teitä, joita syksyn aikana tapasin ja sain hetken matkaa kulkea rinnalla. Kiitän kaikkia työtovereitani, olette ihania.

 

Nyt olen luttamushenkilönä kaikkien teidän, niin seurauntalaisten kuin työntekijöiden käytettävissä.

 

Toivotan siunausta kaikkien teidän elämäänne!

Tuula Rahkonen

luottamushenkilö ja vapaaehtoispuuhastelija

Kommentit


Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät ovat pakollisia.
Viestiketjun aihe:


Viestin otsikko:


Nimi tai nimimerkki:


Roskaesto, jätä tyhjäksi:


Viestisi:




Palaa aihelistaan