Sisäinen ääni
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Sisäinen ääni

Minulla on salainen pahe, rakastan yli kaiken scifiä ja apokalyptisia tieteiselokuvia. Rakastan niitä, koska ne ovat täydellistä mielikuvituksen tuotetta ja portti toiseen todellisuuteen. Useimmiten ne ovat myös kertomuksia toivosta, hyvän ja pahan vastakkain asettelusta sekä ihmiskunnan taidosta selviytyä pahimmastakin yhdessä toimien. Selviytyjiä ovat tavikset, jotka pysähtyvät kuuntelemaan sisäistä ääntään. Siinä missä toinen elokuvan sankari lentää avaruusaluksella räjäyttämään maata uhkaavan meteoriitin palasiksi, pakkaa toinen perheensä matkailuautoon ja ajaa syvälle erämaahan turvautuen omavaraiseen elämäntapaan, kunnes kriisi on ohi. Useimmiten näiden kahden roolit nivoutuvat osaksi suurempaa kohtalon kokonaisuutta, eikä maapallo olisi pelastunut ilman kumpaakaan heistä.

En olisi kuunaan uskonut joutuvani elämään tuollaista elokuvaa, siltä tämä korona-aika on kuitenkin ajoin tuntunut. Toisin kuin elokuvissa, maailma ei ainakaan vielä ole globaalisti täysin yhdistynyt, mutta merkkejä yhteisen äärellä olemisesta on kuitenkin paljon. Ihmiset ovat heränneet sosiaalisessa mediassa, on kehitetty uusia tapoja olla yhdessä ja rakastaa kaukaa. Yksityisten ihmisten käynnistämät kauppa-apuringit, keräykset kertovat aidosta halusta auttaa lähimmäistä. Tavikset ovat pelastaneet maailmaa.

Nyt kun elämää rajoitusten kanssa on kulunut pari kuukautta, odottavat toiset jo normaalielämän paluuta, kun toiset taas ovat huolissaan rajoitteiden purkamisesta. Se osaltaan aiheuttaa myös ristiriitoja ja näkemyseroja. Nyt jos koskaan, meidän tulisi auttaa lähimmäistä ymmärtämällä erilaisuutta. Tommy Hellsten puhuu paljon sisäisen ääneen merkityksestä kirjassaan: Tähän olen tullut. Pidän hänen ajatuksestaan, että hiljentyessään sisäisen äänensä äärelle, ihminen voi kuulla häivähdyksen Jumalan puhetta. Siksikin meidän tulisi kunnioittaa toisiamme tässä yhteisessä kriisissä. Joitain meistä sisäinen ääni kehottaa palaamaan maailmaan, kun taas toisille sen viesti on toisenlainen.

Voisimmeko löytää tavan selviytyä koronasta erilaiset toimintatavat yhdistäen? Tarvitsemme rohkeutta mennä maailmaan. Tarvitsemme sen vastapainoksi realistista varovaisuutta. Tarvitsemme päättäjien faktoihin perustuvaa ohjeistusta. Tarvitsemme kuitenkin myös maalaisjärkeä. Ennen kaikkea tarvitsemme kunnioitusta toisiamme kohtaan. Kukaan meistä ei ole absoluuttisen totuuden äärellä, koska koronaan liittyen sellaista ei ole. Älkäämme siis jyrätkö toisiamme. Kunnioitetaan toistemme kokemusta. Kaikki muodostamme tapamme toimia omasta henkilöhistoriastamme käsin. Emme tiedä toisen elämää, kuten hän itse sen tietää. Sisäisen äänemme viestit eroavat toisistaan, mutta se on vain vahvuus. Siis voisimmeko mekin yhdessä muodostaa eheän kokonaisuuden?

Nyt napsautan tämän blogin ilmoille, syön lounaan ja soitan sitten täältä omasta erämaan uumeniin parkkeeratusta matkailuautostani käsin erämaan toiselle laidalle muille oman elämänsä sankareille. Sankareille, joita minua maailman rohkeammin kohtaavat kollegani, eivät pysty löytämään. Teen sen, koska kenenkään ei pidä pelätä tai jäädä yksin.

Outi

diakoni

Kommentit


Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät ovat pakollisia.
Viestin otsikko:


Nimi tai nimimerkki:


Roskaesto, jätä tyhjäksi:


Viestisi: