Siunaa koko maailmaa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Siunaa koko maailmaa

Pääsiäinen oli ja meni. Hiljainen pääsiäinen, yhtä pitkäperjantaita kaikki. Sunnuntaiaamuna piti ihan pinnistellä itsensä iloitsemaan, että Jeesus on todellakin noussut kuolleista.

Imatran seurakunta on kyllä yrittänyt parhaansa. Jumalanpalvelukset ovat näkyneet netistä, nimenomaan näkyneet, eivät aina kuuluneet. Toki itsellänikin on ongelmia näiden härveleiden kanssa, joten voihan se kuulumattomuus olla myös omaa taitamattomuutta. Siitäkö johtuu, vai mistä, mutta olen kokenut itseni kovin ulkopuoliseksi näissä nettijumalanpalveluksissa.

Jos tämän blogin julkaisuaika olisi ollut heti pääsiäisen jälkeen, olisi tämä ollut ehkä masentavaa luettavaa. Kun palasin kirjoitukseen viikon tauon jälkeen, pyyhin pois muut kappaleet. Tuon ensimmäisen jätin muistoksi pääsiäisestä.

Nyt paistaa aurinko! Valo voittaa pimeyden. Sen tietävät kaikki eläimet, sen tietävät kasvit, koko luonto. Se pitää meidän ihmistenkin uskoa. Vaikka toki, joskus tuntuu ihmeelliseltä pysähtyä kuuntelemaan lintujen laulua ja tuulen huminaa, kaikkea kaunista, ja kuitenkin jossain taka-alalla on tieto, että kaikki ei ole ihan normaalia. Jo ennen koronaa sain muistutella sairaalle ystävälle, että hiuskarvakaan ei katkea hänen päästään Jumalan tietämättä. Sitä tässä pitää muistutella itselleenkin.

Seurakunnan työntekijät eivät lepää laakereillaan. Diakoniatyölle lomautukset ja eristäytyminen ovat aiheuttaneet runsaasti lisätyötä. Kun toimeentulo yhtäkkiä katkeaa, on jääkaappi äkkiä tyhjä puhumattakaan kevätvaatteista tai muusta tuiki tarpeellisesta. Etätyöt, jatkuva yhdessäolo, lasten etäkoulut ja muut muutokset painavat päälle. Pienen hetken ajan poikkeustilanne voi olla ihan mukavaa, mutta pitkittyessä se alkaa muuttua raastavaksi.

Nuoriso- ja varhaiskasvatustyö pitävät kontakteja yllä netin välityksellä. Kohderyhmät ovat nuoria ja heille nämä etäyhteydet ovat luonnollisempia.

Kyllä meidän eläkeläistenkin elämä on muuttunut. Kukaan ei käy, itse ei voi käydä missään. Jos jossain näkee tutun, niin pitää kuulumiset vaihtaa huutamalla tien toiselta puolelta. Seurakunnan työntekijän soitto voi silloin tuoda valoa päivään.

Minäkin olen saanut osallistua muutamaan etäkokoukseen. Yllättävän hyvin ne ovat menneet, vaikka tuntuu vielä oudolta keskustella isomman porukan kanssa etänä. Se on kuitenkin erilaista kuin puhelimessa puhuminen. Keskustelut jäävät hyvin lyhyiksi, onko se sitten hyvä vai huono asia.

Nyt puhutaan siitä, että nämä etäyhteydet ovat tulleet jäädäkseen. Varmaan ihan hyvä pienessä määrin, mutta ei kokonaan. Odotan jo kovasti sitä, että voimme esimerkiksi kirkkoneuvostossa istua saman pöydän ääreen ja keskustella asioista kasvokkain ilman läppärin ruutuja.

Vielä enemmän odotan sitä, että pääsen taas kirkkoon ja saan kuunnella papin puhetta ja urkujen pauhua ja saan veisata virttä sydämeni pohjasta.

 

Eräänä yönä heräsin siihen, että mielessäni soi virren 501 sanat:

” Varjele ja siunaa Afrikkaa,

Amerikan maita, Eurooppaa,

Australiaa, suurta Aasiaa,

siunaa koko maailmaa,

siunaa koko maailmaa.”

 

Tähän pyyntöön meidän on hyvä yhtyä.

eläkeläismummo

seurakunnan luottamushenkilö

Kommentit


Aloita uusi viestiketju Siirry arkistoon
Aihe / Aloittaja   Viimeisin / Viestejä