Harjoittelua ja muuttoa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Harjoittelua ja muuttoa

Heippa!

Tämän blogitekstin kirjoittaja on melkein kolmekymppinen teologian opiskelija Helsingin Yliopistosta. Aloitin tällä viikolla teologian maisteriopintoihini kuuluvassa seurakuntatyönharjoittelussa Imatran seurakunnassa. Heti ensimmäisellä harjoitteluviikolla sain mahdollisuuden kirjoittaa blogitekstiä tänne seurakunnan sivuille. Tehtävä kuulosti mielenkiintoiselta, sillä en ole kovin aktiivinen sosiaalisen median käyttäjä. Sellaisen blogitekstin kirjoittaminen, mikä julkaistaisiin ihan oikeasti verkossa, on minulle jotain uutta ja haaste oman mukavuusalueeni ulkopuolella. Tällä tekstillä haluan avata hieman ajatuksia harjoittelusta poikkeusaikana sekä muutostani Etelä-Karjalaan.

Suoritan harjoittelua hyvin mielenkiintoisena ajankohtana, sillä tällä hetkellä Imatran seurakunnassa ei juurikaan ole normaalia viikkotoimintaa. Kaikkea toimintaa on rajattu mahdollisimman paljon tämän hetkinen koronavirustilanne huomioiden. Astunkin sellaiseen työtilanteeseen, jossa monia asia on muuttunut ainakin hetkellisesti. Poikkeuksellinen aika aiheuttaa haasteita myös meille opiskelijoille ja tässä kohtaa erityisesti opiskelijan harjoittelua varten vaadittavien tavoitteiden suorittamiselle. Onneksi minulla on hyvä ohjaaja, joka on kehittänyt jo soveltavia suoritustapoja! Vaikka tilanne tuo haasteensa harjoittelun suorittamiselle, ajattelen, että poikkeava tilanne on opiskelijalle mahdollisuus nähdä, mitä seurakunnassa tapahtuu poikkeusoloissa. Lisäksi minulla on parhaimmillaan mahdollista olla mukana suunnittelemassa uudenlaista toimintaa. Saan siis oppia ja kokea jotain aivan uutta. Mikä voisikaan olla mielenkiintoisempaa!

Ehkäpä sinua kiinnostaa, miten teologian opiskelija Helsingistä on päätynyt harjoitteluun tänne Imatralle? Ajatus Imatralle hakemisesta syntyi oikeastaan jo vuosi sitten retkeillessäni Imatralla sijaitseville muinaismuistokohteille, samalla ihastellessani Vuoksea. Jo tuolloin vuosi sitten ajattelin, että näissä maisemissa olisi mukava retkeillä enemmänkin ja, että haluaisin tutustua Imatraan paremmin - olinhan asunut viereisessä kunnassa koko lapsuuteni. Aloittaessani harjoittelun täällä, paluumuutan takaisin myös kotiseuduilleni Etelä-Karjalaan. Helsingissä ehdin asua 9 vuotta, opiskella, tehdä työtä, solmia rakkaita ystävyyssuhteita. Helsingissä asuminen oli ihanaa enkä vaihtaisi siitä päivääkään pois. Kuitenkin aina tunsin, että Helsingin maisemasta puuttui jotain - mutta mitä?

Pohdin pitkään tätä asiaa kunnes lopulta ymmärsin, mitä kaipasin. Kaipasin takaisin Saimaalle, takaisin metsään, takaisin luontoon. Helsingin vilkas elämä, korkeat rakennukset ja suuret kauppakeskukset, ihmisten määrä - asiat, jotka olivat aluksi kiehtoneet pienessä kaupungissa kasvanutta, eivät enää tuntuneetkaan niin ihmeellisiltä. Luultavammin en tuntenut kaipausta

Helsingissä asumisen alkuvuosina, mutta se on kasvanut vuosien varrella kun ikää on tullut ja kotipaikan merkitys on korostunut. Ja olihan Helsingissä tietysti meri, mutta minusta se tuntunut samalta. Olen aina ollut sydämessäni enemmän järvi- kuin meri-ihminen.

Helsingissä kaipasin juuri Saimaata, sillä mielestäni Saimaa on yksi ihmeellisimmistä paikoista. Se on Jumalan luomistyötä kauneimmillaan! Saimaa yhdistää meidät aina Itämerelle ja Laatokalle saakka. Ja asuuhan Saimaalla ehkä yksi maailman harvinaisimmista asukkaista - Saimaannorppa. Tämän vekkulin otuksen maine kasvaa vuosi vuodelta ja Norppalivestä pääsemme joka kevät seurailmeen saimaannorppien köllöttelyä rantakivillä. Kesäisin saimaannorppaa etsitään norpparisteilyillä kuin Loch Nessin hirviötä ikään. Saimaa on mielenkiintoinen myös siitä syystä, että ihminen on saapunut sen rannalle hyvin varhain. Harrastan muinaiskohteissa retkeilyä ja olen kiinnostunut muinaisten suomalaisten elämästä sekä uskomuksista. Saimaan rannoille on luultavasti hakeuduttu juuri sen vesistön ja sen tarjoamien antimien takia. Vesistö on tarjonnut myös turvaa muinaiselle ihmiselle, sillä vihollisheimojen hyökkäyksiä oli mahdollista tarkkailla linnavuorten laelta. Imatralla ja Taipalsaarella on useita hienoja ja mielenkiintoisia muinaismuistomerkkejä, joissa suosittelen vierailemaan ja samalla ihailemaan kauniita maisemia.

Minulle Saimaa on merkityksellinen yllämainittujen asioiden lisäksi myös hyvin henkilökohtaisella tasolla. Saimaan rannoilla olen viettänyt ihania hetkiä ystävien ja perheenjäsenten kanssa. Saimaan aaltojen rauhallinen liplatus on lievittänyt teinivuosien kasvukipuja ja murheita. Saimaan rannat ovat antaneet tilaa rauhoittua kiireisessä elämässä. Saimaan rannoilla olen saanut pohdiskella ja unelmoida. Olen seikkaillut, eksynyt ja löytänyt uudestaan tutulle reitille. Saimaa on ollut vahvasti läsnä lapsuudessa ja nuoruudessa, ehkä myös siksi olen sitä niin kovin kaivannut. Kaiken lisäksi uskon, että tässä kaikessa on kyse myös minua isommasta asiasta, Jumalan suuresta johdatuksesta. Olen kiitollinen niistä poluista, joita olen saanut kulkea ja, että ne ovat johdattaneet minut tänne Imatralle ja takaisin kotiin Saimaalle.

 

Rannalla Saimaan näin mietiskelen
Katsellen kauaksi seljille sen
Laineiden laulu on rauhoittavaa
Kun päivä päättyy ja yö tulla saa

Kun on ilta Saimaalla, unhoitan muun
Kaisloihin tuulikin jää haaveiluun
Rintaani rauhan niin tyynen mä saan
Saimaa on illalla kauneimmillaan

Paljonhan Saimaalla kuljettu on
Vielä sen sielu on koskematon
Kauneimmat saaret ja seljät on sen
Saimaalla aina oon onnellinen

Kun on ilta Saimaalla, unhoitan muun
Kaisloihin tuulikin jää haaveiluun
Rintaani rauhan niin tyynen mä saan
Saimaa on illalla kauneimmillaan

Kun on ilta Saimaalla, unhoitan muun
Kaisloihin tuulikin jää haaveiluun
Rintaani rauhan niin tyynen mä saan
Saimaa on illalla kauneimmillaan

Eino Grön - Ilta Saimalla

Maija Korhonen

teologian opiskelija ja Imatran seurakunnan harjoittelija

Kommentit


Aloita uusi viestiketju Siirry arkistoon
Aihe / Aloittaja   Viimeisin / Viestejä
Maijan kirjoitus
Jk
15.1.2021 20:07
1 viestiä