Kutsu
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Kutsu

Kuluvan kevään kiirastorstaina joukko diakonisen ihmiskuvan omaavia kirkon työntekijöitä lähettivät ihmisille ehtoolliskutsun. Se lähetettiin nykypäivän tyyliin videon välityksellä. Lisäksi he Luthermaiseen henkeen tekivät sen kansankielellä. Historia on osoittanut, että viesti menee parhaiten perille, kun sen kuulijalle esittää kielellä, jota tämä ymmärtää. Se kannatti, sillä kutsu oli pääsiäisen ajan katsotuin kirkon julkaisu. Se on myös kirkon kaikkien aikojen katsotuin julkaisu.

Kirkkoa on jo vuosia huolettanut se, että ihmiset ovat ajautuneet kauas sen vaikutuspiiristä. Kirkkoon kuulumattomien määrä kasvaa hiljalleen suuremmaksi. Voisiko kyse olla siitä, että olemme unohtaneet puhua kansalle sen omalla kielellä? Olemmeko luoneet uskosta niin kryptisen kokonaisuuden, ettei asia aukene kuin sisäpiiriläisille, jos heillekään? Edellisessä blogissani pohdin, että kenen usko kelpaa. Esitän jälleen saman kysymyksen.

Minulla on lähes 17 vuotta diakonian virkauraa takana ja niihin sisältyy lukuisia kohtaamisia. Ja jokaisella kerralla olen kohdannut ihmisen. Olen kohdannut jätettyjä ihmisiä, petettyjä ihmisiä, eronneita ihmisiä, karanneita ihmisiä, langenneita ihmisiä, ratkenneita ihmisiä, sisimpänsä salanneita ihmisiä, kiusattuja ihmisiä, tuomittuja ihmisiä, perintönsä juhlineita ihmisiä, kivipohjaan pudonneita ihmisiä, kirottuja ihmisiä sekä tuhlareita, mutta ennen kaikkea ja jokaisella kerralla ihmisiä. Kohdannut, ollen samalla yksi heistä. Tilanteen tulleen, pyrin kertomaan ihmisille, että he ovat arvokkaita sellaisenaan. Pyrin kertomaan tämän myös ajoin itselleni. Armo, kaiken uskon ydin, välittyy vain rakkauden katseesta. Tämän olen tehnyt Jeesuksen esimerkkiä kunnioittaen.

Olen ennekin sen täällä tuonut julki, että jäykät kirkonmenot eivät ole minua varten. Itseni löydän joka kesä päihdeleirin päättävässä leirimessussa. Siellä minäkin saan asettua syntisten pöytään. Poissa on turha jäykistely, virheet sallitaan ja olemista hallitsee läsnäolon rauha. Siellä jokainen messuun osallistuva riittää ja siellä minäkin riitän. Tuossa messussa ehtoollinen paljastaa todellisen merkityksensä. On vain yhteinen ateria, kaikille rakkaudella katettu ja kaikkien elämää hellivä armo. Sen kanssa on jokaisen hyvä päättää leiri ja lähteä takaisin kotiin ja elämän arkeen.

Ensimmäinen ehtoollinen asetettiin jo kauan, ennen kuin toinen toistaan viisaammat miehet saivat päätettyä, kuinka ehtoollista täytyy oikeaoppisesti viettää. Raamattu ei ymmärrykseni mukaan myöskään anna seikkaperäistä ohjeistusta, kuinka ehtoolliselle kutsu suoritetaan. Olennaista lienee se, että sinne tullaan. Kirkkomme virallisilla nettisivuilla ehtoollisesta kerrotaan referoidusti näin:

 

Ehtoollinen on toinen luterilaisen kirkon pyhistä toimituksista eli sakramenteista. Jeesus itse on käskenyt seuraajiaan nauttimaan leipää ja viiniä hänen muistokseen. Ehtoollinen vahvistaa kasteessa alkanutta hengellistä elämää ja lupausta iankaikkisesta elämästä. Se on yhteyden, ilon ja kiitoksen ateria. Ehtoollinen voidaan antaa myös ei-jäsenelle, joka on sairaana tai hätätilassa ja käsittää ehtoollisen merkityksen. Käytännössä ehtoollisvieras päättää itse osallistumisestaan, sillä ehtoollisen jakajat eivät tutki osallistumisoikeutta.

He jakavat ehtoollista kaikille sitä pyytäville.

 

 

Outi

diakoni

syntinen ihminen siinä missä muutkin

Kommentit


Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät ovat pakollisia.
Viestin otsikko:


Nimi tai nimimerkki:


Roskaesto, jätä tyhjäksi:


Viestisi: