Ruokaa rakkaudella
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Ruokaa rakkaudella

Tapahtuipa eräänä keväisenä päivänä, että päätettiin kollegani kanssa kääriä hihat ja tehdä jotain ihan muuta kuin yleensä. Jo reilun vuoden mittainen sulkutila ja sen taustalla kummitteleva korona ei ole poistanut nälkää ja ihmisten kaipuuta sosiaaliseen kanssakäymiseen toinen toistensa kanssa. Nälkä kurnii meidän kunkin vatsaa kuten ennenkin. Koronan aikana onkin diakonian kautta taloudellista apua jaettu kotikaupungissammekin ennätysmäärä ja osa diakonian avusta jaetaan tätä nykyä meilläkin ihan rehellisen ruoan muodossa. Valmis ruoka voi itseasiassa olla monelle se paras apu, kun omat voimat ovat vähissä.

Ruoka on yksi niistä asioista, jota me kaikki ihmiset tarvitsemme. Ruokaan liittyy myös monesti yhteisöllisyyden ulottuvuus. Sen äärelle on luonnollista ja mukavaa kokoontua. On myös ihanaa aina ajoin päästä valmiiseen pöytään. Miten onkaan mahdollista, että jonkun toisen laittama ruoka on vaan niin hyvää? Monelle muisto mummon tai äidin laittamista ruoista on taianomainen. Vaikka suvun salaiset reseptivihot olisikin peritty, ei niiden ohjeiden mukaan itse tehden tunnu koskaan saavan samanlaista kuin se mummon tekemä oli. Mikä ihme siinä onkaan? Ehkä se on se ripaus rakkautta, jonka mummo ruokansa sekaan ripsautti.

Kun sitten työtoverini kanssa käärittiin hihat ja käytiin työpäivän mittaisiin pizzatalkoisiin, aloimme päästä tämän salaisuuden juurille. Leivoimme yli sata pizzaa, jotka pakastimme jaettavaksi niille, jotka syystä tai toisesta ovat ruoka-avun tarpeessa. Kun pizzat leipoutuvat, alkoi myös mieli vaeltaa. Kenenköhän pöytään tämä pizza tiensä löytää? Pitää olla tarpeeksi täytteitä, jotta tulee oikein maukasta. Kuinka mukava näitä onkaan antaa ihmisille. Kotitekoinen pizza on kyllä kuitenkin ihan parasta. Siinä työn touhussa ja ajatusten vaeltaessa pizzoihin leipoutui myös ripaus rakkautta. Siinä on jotain huolen pitoa, kun tekee toiselle ruokaa.

Samalla mietin myös sitä, kuinka helposti toisen ruoan eteen näkee vaivaa, mutta itselleen ei viitsi. Mikähän siinäkin on, ettei itsen takia näkisi vaivaa. Ehkä kannattaisi. Haastankin kaikki viitsimään, koska en voi kaikille omaa pizzaa paistaa. Mitäpä jos valmistaisit itsellesi jotain oikein hyvää ja lisäisit ruokaan ripauksen rakkautta. Kattaisit pöydän kauniiksi ja nauttisit tuosta rakkauden maustamasta ruoasta.

Outi

diakoni

Kommentit


Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät ovat pakollisia.
Viestin otsikko:


Nimi tai nimimerkki:


Roskaesto, jätä tyhjäksi:


Viestisi: