Kauko Mäkinen 16.12.21 Yhteisyys erilaisuudessa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Kuvan lähde: Salon Syty ry:n blogisivu: Erilaisia ihmisiä

YHTEISYYS ERILAISUUDESSA/ Kauko Mäkinen 16.12. 2021

“Yksiäänisyys on harha. Meidän tehtävämme on on elää erilaisuuksiemme kanssa. Jumala on tarkoituksella tehnyt meistä erilaisia, eikä kaikkia tavoiteta samalla tavalla. Esim. kirkon sisäiset herätysliikkeet ovat jokainen omalla tavallaan tärkeitä. Alkukirkossa moninaisuus oli kaiken lähtökohta.” (Kirkkoherra Mari Parkkinen, Myö yhes -lehti 3/21, s.5)

Olemme erilaisia kaikki. Meillä on erilaiset arvot ja kuulumme yhteisöihin, puolueisiin ja järjestöihin, jotka edistävät arvojamme ja tavoitteitamme yhteiskunnassa. Myös kirkon jäseninä ihmisillä on erilaisia ajatuksia uskonnosta, teologiasta, kirkon opista, Raamatusta ja sen tulkinnasta. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on keskusteltu ja kiistelty vuosikymmenet muun muassa eronneiden vihkimisestä, naisten pappeudesta sekä sukupuolivähemmistöjen oikeuksista tasavertaiseen kohteluun kirkossa. 

Paljon on ollut puhetta kunnioittavasta keskustelusta eri tavoin asioista ajattelevien kesken kirkon piirissä. Vaikuttaa siltä, että siinä ei ole juurikaan edistytty. Vaikutelma vahvistuu seuratessa kirkolliskokousten täysistuntojen puheenvuoroja. Edustajat toistavat vakiintuneita kantojaan eikä aitoa vuoropuhelua kiistellyistä kysymyksistä synny. Myös seurakuntatasolla useilla paikkakunnilla erimielisyydet purskahtelevat pintaan toistuvasti. Mikä olisi toimiva keino päästä asioissa eteenpäin? Kysymys on ajankohtainen myös seurakuntavaalien yhteydessä. Onko parempi mennä vaaleihin yhdellä yhteisellä listalla vai perustaa useita ehdokaslistoja, joissa erilaiset näkemykset, arvot ja tavoitteet tulevat avoimesti esiin?

Mikkelin hiippakunnassa on 11 isoa kaupunkiseurakuntaa, joista aiemmin on ollut useita valitsijayhdistyksiä kaikissa muissa paitsi Heinolassa. Nyt vaikuttaa siltä, että tulevissa vaaleissa Heinolan lisäksi myös ainakin Haminassa mennään yhdelle listalle. Valtakunnallisesti suurimmissa kaupunkiseurakunnissa (esim. Helsinki, Turku, Tampere, Oulu, Jyväskylä, Kuopio) on ollut useita listoja, myös avoimesti puoluepoliittisin tunnuksin. 

Puoluepolitiikkaa pidetään joskus vieraana kirkolle, uskonnolle ja seurakunnalle. Puolueet edustavat kuitenkin samoja arvoja ja tavoitteita, joita seurakuntien ja kirkon hallinnossa koetetaan edistää: ennen kaikkea yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus, raamatullisin termein “vanhurskaus”, on monille poliittisille puolueille keskeinen tavoite. Kirkko ei ole yhteiskunnassa erillinen saareke, vaan se on monin säikein kytkeytynyt ympäröivään kulttuuriin ja ihmisten todellisuuteen. On hyvä huomata myös, että viime kirkolliskokousvaaleissa Mikkelin hiippakunnassa Kokoomus ja Keskusta organisoivat kaksi ehdokaslistaa, joilla kummallakin oli ehdokkaat myös Imatran seurakunnasta. On siis perusteltua hyväksyen tunnustaa, että erilaiset arvot ja tavoitteet näkyvät ja kuuluvat myös kirkon ja seurakuntien hallinnossa.

Miten sitten voidaan löytää “yhteinen hyvä” seurakunnissa? 

Väitän, että ei ainakaan peittelemällä erilaisuutta ja painostamalla kuviteltuun yhtenäisyyteen. On mahdotonta tietää kovin monen ihmisen “yhteinen hyvä”. Suurimmissa seurakunnissa on kymmeniä tuhansia ihmisiä, joista vaaleissa mielipiteensä ilmaisee keskimäärin vajaat 15%. Yksi ehdokaslista voidaan valita myös strategisista syistä: ehdokkaan läpimeno on varmempaa yhdellä isolla listalla. Asiaan voi kytkeytyä myös valtapolitiikka: erillisiä yksilöitä on helpompi hallita kuin yhteisiä arvoja ajavia ryhmiä. Siksi mielestäni avoin ja reilu kampanjointi selkeästi esiin tuoduin arvoin ja tavoittein oman yhteisön, puolueen tai liikkeen puolesta on eettisesti ja moraalisesti kestävämpää ja antaa ennen kaikkea äänestäjille mahdollisuuden valita ehdokas, joka kannattaa samoja arvoja ja tavoitteita. 

Äänestäjät ovat todella kiinnostuneita ehdokkaiden arvomaailmasta ja jopa puoluekannasta. Tämä käy selville kirkon tutkimuskeskuksen kyselystä, jossa yhtenä suurimpana syynä äänestämättä jättämiseen oli  ehdokkaiden ja heidän valitsijayhdistystensä agendojen epäselvyys. Yli puolelle vastaajista (56%) tämä vaikutti erittäin tai melko paljon äänestämättä jättämiseen. (Salminen, V-M. Seurakuntavaalit 2018: valittujen luottamushenkilöiden ja äänestysaktiivisuuden analyysi, s.7).

Yhteinen hyvä löytyy aidon ja tasavertaisen dialogin kautta kun hyväksyen tunnustetaan erilaiset näkemykset, keskustellaan niistä ja pyritään löytämään yhdistävät tekijät. Näin saadaan kokonaisnäkemys asioista ja löydetään yhteinen pohja toiminnalle. Silloin voidaan puhua aidosta yhteisyydestä erilaisuudessa.

Kauko Mäkinen

FT, psykologi (eläkkeellä)

Kirkkovaltuutettu

Kommentit


Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät ovat pakollisia.
Viestin otsikko:


Nimi tai nimimerkki:


Roskaesto, jätä tyhjäksi:


Viestisi: