Väsyneen aamun ajatuksia/Sanna Kiiveri-Kihlanki
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Väsyneen aamun ajatuksia/Sanna Kiiveri-Kihlanki

 

Se tunne, kun nuorimmainen kiipeää yöllä sänkyysi ja ilmoittaa, ettei saa unta. Siinä toisen pyöriessä edestakaisin, et enää itsekään pysty nukkumaan. Kun lopulta uni tulee, kissa päättää, että nyt on aika leikkiä. Se maukuu ja kolistelee kaapin ovea. Kunnes löytää vedettävän hiirilelun, jonka vetää käyntiin uudelleen ja uudelleen.

Aamulla miehen herätyskello soi ennen omaasi. Hän lähtee lenkille. Nukut hetken, kunnes nouset tokkuraisena uuteen päivään.

Joskus ennen pääni olisi täyttynyt huonosti nukutusta yöstä huolimatta suurista ajatuksista. Olisin pohtinut kirkon tilaa ja tulevaisuutta, maailman köyhien maiden hätää, aluevaaleja, koronan vaikutusta mielenterveyteen, ynnä muuta. Nyt nuo teemat eivät vie minua eteenpäin. En jaksa ajatella niitä enempää.

Ehkä kyse ei ole vain väsymyksestä. Ehkä jatkuva uutistulva turruttaa ajatukset. Somen piikikkäät kommentit eivät ainakaan lisää halua osallistua keskusteluun. Mistään ei saa oikein otetta. Moni asia vaatisi perehtymistä, jotta niistä voisi sanoa oman mielipiteensä.

Kenties aina ei tarvitsekaan olla jotain mieltä. Voisinko siis vain luottaa siihen, että juuri nyt voin vain olla ja antaa ajatusten virrata, ilman, että niihin tarvitsee ottaa kantaa? Voisinko sulkea puhelimen nettiselaimen ja antaa maailman kulkea radallaan ilman minun mielipidettäni? Taidan kääriytyä vilttiin ja juoda toisen kupin kahvia. Laulan mielessäni virttä:

” Joka aamu on armo uus,
miksi huolta siis kantaa!
Varjot väistyy ja vajavuus,
Jeesus voimansa antaa.
Kiitos Herran, hän auttaa tiellä,
meidän kanssamme nyt ja aina on,
täällä suo Isän suosion,
rauhan luonansa siellä.” (virsi 547)

Sanna Kiiveri-Kihlanki

perheneuvoja ja sairaalapappi

Kommentit


Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät ovat pakollisia.
Viestin otsikko:


Nimi tai nimimerkki:


Roskaesto, jätä tyhjäksi:


Viestisi: