Jostakin kaikki alkaa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Jostakin kaikki alkaa

Tämä blogi alkaa a:sta. A voi olla armo tai ajatus. Ja armoon liittyy rukous. Jotkut rukoilevat armoa. Puhutaan armollisesta jumalasta.

Olen eläkkeellä oleva opettaja ja eläkkeelä olessani opiskelin logoterapeutiksi. Aikoinaan opetin äidinkieltä, jonkin verran myös uskontoa ja psykologiaa. niin ja historiaakin Vasta ruuhkavuosien jälkeen tulin mukaan seurakunnan toimintaan. Logoterapeuttinen elämän taito –kurssia pidimme seurakunnassa papin (Ritva Tammisen) kanssa

Nyt kun lueskelin näitä blogeja, huomasin, että niistä löytyy monenlaista näkökulmaa henkilökohtaisesta yleiseen

Itse mietiskelin rukouksen merkitystä. Luemme nyt teologiseen keskustelupiiriin John Shelby Spongin kirjan Miksi kristinuskon tulee muuttua tai kuolla. Kirjoittaja on sujuvasanainen amerikkalainen piispa. Hänelle rukous on sanoitukseltaan hyvin konreettinen. Isä meidän ei siksi sanoitukseltaan täysin enää kelpaa, kun nykyihminen on nähnyt avaruudenkin. Mutta hänenkin mielestään rukoukseen liittyy yhteys toisiin ihmisiin. Minusta tämä yhteys on ikiaikainen ja muuttumaton.

Logoterapiassa todetaan, että ihminen tulee ihmiseksi vain toisten ihmisten kautta.

Mutta kyllä rukous on hyvin henkilökohtainen teko. Ja rukoukseen voi saada rukousvastauksen monella tavalla. Itse muistan, kuinka kylmän sodan aikana luin lukiolaisoppilatteni aineita , Yksi toisensa jälkeen kirjoitti nuoruuden ahdistuksella, ettei kannat pyrkiäkään mihinkään, kun kuitenkin kohta tulee atomisota. Silloin rukoilin, että atomisotaa ei tulisi. Sain selvän rukousvastauksen, että sotaa ei tule..

Eräs ystäväni kertoi tilanteesta, jossa hänen poikansa ajoi pyörällä auton alle. Ambulanssia odottaessaan ystäväni rukoili ja sai rukousvastauksen, että poika selviää. Ihmiset hänen ympärillään olivat ihmeissään, kun hän hoki kiitosta, vaikka poikaa kuljetettiin hoitoon.

Eräs toinen henkilö muisteli, kuinka he lapset äidin kanssa menivät puuliiteriin pakoon, kun isä räyhäsi juovuksissa. Äiti oli käskenyt lapsia panemaan kädet ristii ja rukoilemaan. Niin he selvisivät eteenpän.

Meidän kirkkoherramme Mari on väitöstutkimuksessaan todennut, että palestiinalaiset kokivat rauhoittuvansa hätätinteissa rukouksen avulla.

Lapsuudessa oppimani iltarukous kantaa, vaikka en sitä ihan samoin sanoin ajattele.

Ritva Pohjola

Kommentit


Aloita uusi viestiketju Siirry arkistoon
Aihe / Aloittaja   Viimeisin / Viestejä