KIITOLLISUUS
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

KIITOLLISUUS

Äsken kauhistelimme lumen paljoutta. Emme uskaltaneet ajaa joka mutkassa ja risteyksessä, kun korkean kinoksen takaa ei nähnyt, mitä on tulossa. Nyt tuskin muistamme moista ongelmaa. Hanget sulavat vauhdilla ja sitä mukaa kun pälviä ilmestyy, niihin ilmestyy pihallani lumikelloja ja muita kevään sipulikukkia, minulla myös sinivuokkoja. Nämä ovat niitä ihania itsestään selvyyksiä, joista pitäisi olla kiitollinen.

Meillä on resquekissa Muru, jonka otimme runsas vuosi sitten Kaskivaarasta. Aluksi se oli hyvin epäluuloinen eikä antanut silittää. Nykyisin se jo toisinaan suostuu siihen, että sitä voi päästä silitellä. Aika nopeasti se sen sijaan oppi, että varsinkin miehelleni voi nirsoilla ruuasta. Minullekin se osoitti ruokakuppiaan kuopsimalla ja kuonoaan korkealle nostamalla, että tuolla ruoka oikeastaan on, kun herkkupalat ovat tuolla hyllyn päällä. Eräs tuttavani totesi, että kissaa ei voi kouluttaa herkkupaloilla niin kuin koiraa. Mutta ainakin kissa oppii matkimalla: jos sen mielestä on sohva on hyvä paikka, kun muutkin sillä löhövät, se valloittaa sohvan yllättävän pitkällä ja isolla rennolla olemuksellaan. Tosi kiitollinen olen Murusta. Alun perin otimme sen pelästyttämään tänne ilmestynyttä hiirtä ja sekin on toiminut. Kaiken kaikkiaan Muru tuo valtavasti sisältöä elämään. Sen spurtit ovat mahtavia, lintujen bongaus on tarkkaa. Valjaita emme ole vielä kokeilleet, mutta toivottavasti ensi kesänä. Edellinen kissamme osasi pujotella pois valjaista, sitä edellinen ei. Jokainen kissa on erilainen, kuten me ihmisetkin, mutta kaikki olemme Luojan luomia.

Yksi kiitollisuuden aiheeni ovat striimatut jumalanpalvelukset ja myös Kolmen Ristin kirkon tilaisuus. Ne ovat upeita toteutuksia, joissa pääsee hyvin tunnelmaan mukaan, vaikka on kotona. Pitkästä aikaan olin kyllä sitten livenä kirkossa paikan päällä mukana. Kirkossa tapaa tuttuja, ehtoollinen ja kirkkorakennus luovat pyhän tunteen. Eivät enää kauhistuta, järkytä ja pelota maailman tapahtumat, vaan tuntuu, että rauha laskeutuu ja olemme turvassa. Suosittelen molempia tapoja jumalanpalveluksessa käymiseen.

Siivoilin vanhoja monisteitani kouluajalta, siis ennen eläkkeellle siirtymistäni. Teimme juhliin runosikermiä. Tässä katkelma yhdestä, joka nyt suorastaa hyppi silmilleni:

”Nautimme luonnosta, nauttiiko luonto meistä?

Puut tahtovat itse hoitaa kasvualustansa,/ pitää kotinsa eloa antavana, kasvua tuottavana./ Pudottavat lehtensä, neulasensa , kuivat oksansa./ maatuvat lopulta itse jälkeläistensä kasvualustaksi.

Elävä luonto. Kuinka harvoin teknoajan havahtuu toteamaan,/ että luonto on todella elävä, tunteva, kärsivä ja omassa rauhassaan iloitseva?/ Niin kuin on ihminenkin.

Tahdon rauhaa. Oikeata rauhaa. Rauhaa luonnossa. Luonnon kanssa. Luonnonrauhaa.

Ihmisen ymmärtämys, elämän kunnioitus on avain.”

Ritva Pohjola

 

Kuva: Pixabay/Reijo Telaranta

Ritva Pohjola

Kommentit


Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät ovat pakollisia.
Viestin otsikko:


Nimi tai nimimerkki:


Roskaesto, jätä tyhjäksi:


Viestisi: