Läsnäolo
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Läsnäolo

Niinkin voi saunoa, että istuu kylmässä saunassa. Siinäkin rauhoittuu ja tuntee saunomisen ilon. Tällaisen niksin luin Pirkka-lehden niksipalstalta. Mieheni totesi, että sehän sopisi meikäläiselle, koska matala verenpaineeni pakottaa löylyjen jälkeen lepäämään vaakasuorassa. En ole kuitenkaan vielä kokeillut. Talvella taas joku oli lähettänyt vinkin, että pilkkiä voi omalla pihalla. Sinne vaan pilkkijakkaralle istumaan ja onki käteen. Saalis on yhtä hyvä kuin muuallakin, väittää niksin lähettäjä. En tiedä, mitä entinen kirkkoherramme Arto Marttinen, joka tunnetusti käy pilkillä, ajattelisi tuosta pilkkimistavasta.

Nämä jutut tulivat mieleeni, kun olin jumalanpalvelusavustajana Tainionkosken kirkossa nyt heinäkuussa. Muuten on aika paljon tullut katsottua kaikkia tapahtumia striimeinä tietokoneelta.

Nyt kun taas on voinut tavata ihmisiä kasvokkain, jo pelkkä tapaaminen voimauttaa. Läsnäolo mielletään usein tapahtumapaikalla oloksi. Ja taas kerran totesin, miten monia elementtejä enemmän kokemuksissa on, kun kuvaruutu ei ole välissä. Tunnelma syntyy jumalanpalveluksen kokonaisuudesta.

Mutta toisaalta kyllä jumalanpalvelusten välittäminen ja tallentaminen on hyvä asia. Ystävättäreni oli hyvin tyytyväinen, kun saattoi kuunnella erittäin hyvänä pitämänsä saarnan kotonaan. Näin on monen muunkin kohdalla: sanoma välittyy ja voi olla ”läsnä”, vaikka ei pääse läsnäolijaksi. Jo aikojen alusta on kuunneltu jumalanpalveluksia radiosta.

Nyt maailma on muuttunut. Eräs isä kertoi, että 12-vuotias tytär oli sananmukaisesti raivostunut, kun ei voinut salasanan unohdettuaan pelata jotain kännykkäpeliä. Puolet siihen liittyvistä ongelmista meni kyllä yli oman ikäiseni tietotaidon. Sen sijaan olen kuullut, että rippikoulussa nämä asiat hallitaan hyvin ja käytetään hyväksi opetuksessa.

Kun Imatralla oli aikoinaan semiotiikan seminaareja, monen ajatuksia herättävän ja innostavan aiheen joukossa oli teemana myös paikan henki. Jokin paikka on yksinkertaisesti ”pyhä”. Siitä minulle tulee mieleen Kolmen Ristin kirkko. Aina siellä ollessani koen, että siellä Jumala puhuttelee ja tulee lähelle. Alvar Aalto on arkkitehtuurillaan pystynyt luomaan ainutlaatuisen tunnelman.

Viime aikoina on puhuttu paljon luonnon virkistävästä vaikutuksesta. Taas mökillä käydessäni tunsin, kuinka Saimaa ja kesäinen luonto suorastaan valoivat ylleni rauhaa, iloa ja voimaa. Ikivanha laulu ”Nyt metsä kirkkoni olla saa” ei ole menettänyt merkitystään.

Semiotiikkaa kaipaisin edelleen Imatralle: seminaarissa oli kiinnostavia aiheita ja ihmisiä. Imatra oli maailman kartalla. Nyt kaipaisin vinkkiä siitä, mitä merkit kertovat maailman tulevaisuudesta. Silloin aikoinaan joku näistä tutkijoista totesi, että Neuvostoliitto on hajoamassa ja että öljykriisi oli aikoinaan ennustettavissa. Imatralla ei käsittääkseni ollut enää varaa tukea näin isoa tapahtumaa. Siellä oli uskonto ja teologia monia kiinnostavasti esillä. Itsekin kiinnostuin menemään Lahteen johonkin kirkon tutkimuskeskuksen seminaariin. Ja jos oikein muistan, en pettynyt. Nyt kun Imatran ajot ovat tulleet takaisin, toivoisi, että semiotiikallekin löytyi taas tukea.

Huomaan olevani laumaihminen. Olen kiitollinen, että löytyy yhteyksiä joko paikanpäällä tai striimaten. Läsnäoloa ovat kumpikin.

Ritva Pohjola

Kommentit


Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät ovat pakollisia.
Viestin otsikko:


Nimi tai nimimerkki:


Roskaesto, jätä tyhjäksi:


Viestisi: