KUKA MINÄ TODELLA OLEN?/1.8.2022 Kauko Mäkinen
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Sosiaalisten suhteiden leikkauspiste

Sosiaalisten suhteiden leikkauspiste

KUKA MINÄ TODELLA OLEN?/1.8.2022 Kauko Mäkinen

Näin kysyy käytännöllisen teologian emeritusprofessori Paavo Kettunen samannimisessä kirjassaan (2021). Kirja käsittelee ihmisen minuuden syntyyn vaikuttavia tekijöitä, kuten perheen ihmissuhteita, edeltävien sukupolvien vaikutusta, geneettisiä, kulttuurisia ja sosiaalisia tekijöitä. Psykologinen teoriaperusta on kognitiivisen psykologian valtavirta. Näihin lähtökohtiin sisältyy ainakin yksi tieteenfilosofinen ongelma: mitä tarkoittaa "sisäinen kokemus" ? 

Professori Kettunen on arvostettu tutkija, jonka elämäntyöksi muodostui häpeä-kokemusten kartoittaminen suomalaisten keskuudessa. Suurimmaksi häpeän aiheeksi on osoittautunut Kettusen haastatteluaineistojen perusteella seksuaalisuuteen liittyvät kokemukset. Kettunen puolustaa kirjassaan ihmisten oikeutta omaan seksuaalisuuteensa, myös vähemmistöihin kuuluvien. 

Kettusen kirja käsittelee aihettaan monelta kannalta, mutta erityisesti kristillisen etiikan pohjalta. Kristillinen ihmiskuva tuo kuitenkin kirjan aiheen käsittelyyn näkökulman, jossa ihmisen luotuisuus ja sielu-käsite jättävät edellä mainitut geneettiset, sosiokulttuuriset ja ylisukupolviset vaikutukset varjoonsa. Aiheellisesti herää kysymys millä tavoin sielu on olemassa, eli filosofisin termein: Mikä on sielun ontologinen status?

Perinteisesti ajatellaan, että ihmisen tietoisuus ja siten myös minä-kokemus (ja sielu) syntyvät ja ovat olemassa ihmisen “sisällä”, ensisijaisesti pään sisällä, eli aivoissa. Tätä näkemystä on puolustanut esimerkiksi kristinuskon apologeetta Kari Kuula (2020) Sana-lehden artikkeli-sarjassaan. Onko tietoisuus samaa kuin aivojen biokemiallinen toiminta, jolloin tietoisuus voitaisiin selittää biologian ja kemian avulla ja päädyttäisiin puhtaaseen materialismiin? Jos emme hyväksy tätä näkemystä, niin mitä tietoisuus sitten on, miten se on olemassa? Jos tietoisuus (tai sielu) ei ole kiinnittynyt materiaan, eikä siten ole painovoiman alainen, niin se Kari Enqvistin mukaan (2020) humahtaa alta aikayksikön avaruuteen maapallon pyörimisliikkeen ja kiertoradallaan kiitämisen vuoksi. 

Länsimainen kulttuurimme on totuttanut meidät ajatukseen, että on olemassa kaksi erillistä järjestelmää: organismi ja ympäristö. Näiden välillä on suoraviivainen suhde: Ympäristöstä tulee organismiin ärsykkeitä, joita organismi käsittelee keskushermostossaan muodostaen ympäristöstä kuvia, mielen karttoja ja kognitiivisia malleja. Niiden pohjalta se sitten ohjaa käyttäytymistään. Tällöin oletetaan, että organismin ja ympäristön välillä on selvästi määriteltävissä oleva raja, joka erottaa nämä kaksi järjestelmää toisistaan. Voidaanko sellainen raja todella määritellä?

Psykologian emeritusprofessori Timo Järvilehto vastaa, että ei voida. Kirjassaan Ihminen ja ihmisen ympäristö (1994) sekä aihetta käsittelevissä useissa artikkeleissaan (1998a, 1998b, 1999, 2000a, 2000b, 2001, Rayner & Järvilehto, 2008) hän esittää konkreettisia esimerkkejä sisäisen ja ulkoisen välisen rajan määrittelemisen vaikeudesta. Esimerkiksi kahvinjuonti: Pöydällä on kahvikuppi täynnä kahvia. Katseeni keskittyy kahvikuppiin, ojennan käteni sitä kohti, tartun kuppiin, vien sen suulleni, kahvi siirtyy kupista suuhuni, suusta vatsaan ja vatsasta verenkiertoon. Aluksi kahvikuppi ja kahvi ovat osa ympäristöä. Kun tartun kuppiin, ovatko ne edelleen osa ympäristöä vai osa organismia? Onko kahvi suussani jo “sisälläni” vai vasta sitten kun se on vatsassani tai vasta kun se on verenkierrossani ja vaikuttaa aivoissani virkistävästi? 

Samat kysymykset koskevat hengitystä, aineenvaihduntaa tai vaikkapa hikoilemista. Onko ihon pinta ulkoisen ja sisäisen välinen “raja” vai missä se lopulta kulkee? Jo nämä yksinkertaiset esimerkit osoittavat, että organismin ja ympäristön välistä rajaa on mahdotonta tarkasti määritellä. Mitä tai ketä sellainen “raja” ylimalkaan ympäröisi: Minuutta, sielua, vai kenties koko tietoisuutta?

Elämän perusprosessi on liike, jos se pysähtyy, elämä päättyy. Käyttäytyminen on liikettä. Jos emme pysty määrittelemään selkeää rajaa sisäisen ja ulkoisen välillä, emme voi määritellä tarkasti mikä liike kuuluu organismiin ja mikä ympäristöön ja siten emme myöskään pysty määrittelemään käyttäytymistä. Miten siis voimme väittää, että informaatio kulkee ympäristöstä organismiin ja että organismi käsittelee sitä "sisällään"? Tai miten mielen aktiviteetti, ympäristön edustukset, mielen kartat tai mallit ovat organismissa eivätkä ympäristössä tai kenties jossain organismin ja ympäristön välimaastossa?

Ratkaisuksi professori Järvilehto esittää eliö-ympäristö (E-Y)-järjestelmän teorian, jossa organismi ja  ympäristö muodostavat yhden yhtenäisen kokonaisuuden. Psykologiset prosessit ovat aina koko eliö-ympäristö -järjestelmän toimintaa, eikä sitä voida sijoittaa mihinkään sen osaan, esim. keskushermostoon. Hermosolut eivät toteuta psyykkisiä toimintoja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että psyykkinen toiminta olisi kuvitteellista tai kaikesta muusta irrallaan oleva ilmiö. Esimerkiksi havainto-toiminnassa hermostossa on myös koko ajan ”liikennettä” molempiin suuntiin. Keskushermostosta aistielimiin päin kulkevat hermoradat (efferentit radat) vaikuttavat eliön havaintoihin ja toimintaan. Aistit ovat näin kaksisuuntaisia kommunikaatiokanavia (“aukkoja”) organismin ja ympäristön muodostamassa yhteisyydessä (communion). 

Käytännön esimerkkeinä erilaisista järjestelmistä Järvilehto antaa auton ohjauksen ja taidemaalauksen tekemisen. Kumpikin koostuu monista elementeistä, jotka yhdessä tuottavat ilmiöt “ohjaus” ja “maalaaminen”. Kumpaakaan ilmiötä ei voi sijoittaa niitä tuottavan kokonaisjärjestelmän osaan, mutta silti ne ovat reaalisia, olemassa olevia ilmiöitä. Ne ovat seurausta koko järjestelmän toiminnasta. Sama pätee ihmisen tietoisuuteen.

Järvilehto kuvaa tietoisuuden syntyä useiden E-Y-järjestelmien  yhteenliittymässä, joka muodostaa yhden suuren E-Y-järjestelmän, esimerkiksi ihmisyhteisön. Yhteisön rakenne mahdollistaa hyvin toimiessaan yhteisten positiivisten tulosten saavuttamisen. Tulos ei tässä tarkoita jonkin konkreettisen päämäärän saavuttamista, vaan toiminnan taitekohtaa ja sen uudelleen muotoutumista. Positiivisista tuloksista muodostuu merkitseviä symboleita. Kieli ja symbolit ovat syntyneet laji- ja yksilönkehityksen myötä, sitä mukaa kun positiivisia tuloksia on saavutettu. Tällaisen tuloksen erityispiirre on, että kukaan ei ole voinut saavuttaa sitä yksinään. Näin syntyvä tietoisuus ei siten ole yksilön ominaisuus, vaan se on yhteisön toiminnan tuotos. Henkilökohtainen tietoisuus on yksilön arviointia siitä, miten hän voi käyttää yhteisiä tuloksia omassa toiminnassaan. 

Subjektiivinen kokemus ei siis ilmesty taianomaisesti organismin sisältä tai aivoista, vaan se sisältää aivot ja kehon sekä ympäristön. “Oma kokemus” tai edes tunteet eivät näin ole ehdottoman yksityinen asia, ne ovat aina myös jaettu kokemus. Ihmisen ydin (“sydän”) on materiaalis-sosiaalisen elämänverkon solmukohdassa (vrt. kalaverkko), jossa muut voivat havaita yksilön kokemusta käyttäytymisessä, asennoissa, eleissä, ilmeissä ja liikkeissä. Koko E-Y-järjestelmän toiminta on perusluonteeltaan käyttäytymistä ja tekoja, tunteet ovat sen jatkuvan uudelleen muovautumisen laatu.

“Sisäinen kokemus” (tai “sielu”) ei siten sijaitse kenenkään yksilön kehon sisällä. Keho on vain tarkastelunäkökulma yhteisyyteen, jonka avulla voimme olla myös tietoisia itsestämme toisten kautta. Minätietoisuus syntyy siitä, millaisena toiset näkevät minut. Minuutta ei ole olemassa ilman toista. Siksi kai luomismyytissäkin Jumala näki parhaaksi luoda kaksi ihmistä, ja kolmanneksi pyöräksi vielä puhuvan käärmeen. Näin he tulivat toistensa kautta tietoisiksi olennoiksi, niin hyvässä kuin pahassa.

Vastausta kysymykseen “kuka minä todella olen”, lähestyy hienosti myös ekumeniikan professori Risto Saarinen kirja-trilogiassaan Oppi rakkaudesta, luottamuksesta ja toivosta (2015, 2017, 2020): minuus on olemassa toinen toistemme katseessa ja tunnustavassa hyväksymisessä. Elämme luovassa yhteisyydessä, missä yksi sisältyy kaikkeen ja kaikki sisältyy yhteen. 












 

Kauko Mäkinen

FT, kirkkovaltuutettu

Photo: Tuomo Sutinen

Viitteet:

Enqvist, K. (2020): Kangastuksia varjojen talossa. Werner Söderström.

Järvilehto, T. (1994): Ihminen ja ihmisen ympäristö. Pohjoinen.

Järvilehto, T. (1998a): The Theory of the Organism-Environment System: I. Description of the Theory. Integrative Physiological and Behavioral Science, Oct.-Dec 1998, Vol. 33, No 4, 321-334.

Järvilehto, T. (1998b): The Theory of Organism-Environment System: II. Significance of Nervous Activity in the Organism-Environment System. Integrative Physiological and Behavioral Science, Oct-Dec, 1998, Vol. 33, No 4, 335-342.

Järvilehto, T. (1999): The Theory of Organism-Environment System: III. Role of Efferent Influences on Receprors in the Formation of Knowledge. Integrative Physiological and Behavioral Science, Apr-Jun 1999, Vol.34, No 2, 90-100.

Järvilehto, T. (2000a): The Theory of Organism-Environment System: IV. The Problem on Mental Activity and Consciousness. Integrative Physiological and Behavioral Science, Jan-Mar, 2000, Vol. 35, No 2, 35-57.

Järvilehto, T. (2000b): Feeling as Knowing - Part I: Emotion as reorganization of the organism-environment system. Consciousness & Emotion, 2000, 1: 53-65.

Järvilehto, T. (2001): Feeling as knowing - Part 2: Emotion, consciousness, and brain activity. Consciousness & Emotion, 2001, 2: 75-102.

Kettunen, P. (2021): Kuka minä todella olen? Väyläkirjat.

Kuula, K. (2020): Taivaan voimille avoin. Artikkelisarja osa 26/50. Sana-lehti, 15.10.2020.

Rayner, A., Järvilehto, T. (2008): From Dichotomy to Inclusionality: A Transformational Understanding of Organism-Environment Relationships and the Evolution of Human Consciousness. Journal of Transfigural Mathematics Vol. 1, No 2, 67-82.

Saarinen, R. (2015): Oppi rakkaudesta. Gaudeamus.

Saarinen, R. (2017): Oppi luottamuksesta. Gaudeamus.

Saarinen, R. (2020):  Oppi toivosta. Gaudeamus.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit


Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät ovat pakollisia.
Viestin otsikko:


Nimi tai nimimerkki:


Roskaesto, jätä tyhjäksi:


Viestisi: