Avioparirippi
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Avioparirippi

Elämme vuodenaikaa, joka muistuttaa meitä elämämme rajallisuudesta. Luonnossa on marras, kuolema. Vihreys ja kasvuvoima ovat poissa. On väritöntä, luonto on hiljaa, ikään kuin kunnioittaa tätä lepovaihetta.

Entisaikaan munkit tervehtivät, vuodenajasta riippumatta, aamulla toisiaan ja orjat saattoivat kuiskata sotapäällikön korvaan sanat ”Momento mori!”, muista kuolemaasi tai muista kuolevasi.

Tätä tervehdystä tuskin kukaan nykyään kuulee, mutta silloin kun läheinen kuolee, asia tulee iholle ja ajankohtaiseksi. Silloin ainakin hetken ajan ajattelemme omaa kuolemaamme.

Olen muutaman vuoden aikana joutunut luopumaan rakkaasta äidistäni, rakkaasta puolisostani ja viime vuoden marraskuussa rakkaasta pojastamme, kuopuksesta. Kolmen eri sukupolven lähtö on puhutellut minua ja erityisesti marraskuu muistuttaa minua näistä asioista.

Sain elää onnellisessa asemassa, koska minulla oli mahdollisuus saattaa jokainen rakkaani ikuisuuden rajalle. Nyt kerron yhdestä tilanteesta, jonka olen kokenut äärettömän merkitykselliseksi lähtöhetken lähestyessä.

Kun puolisoni elämänlanka tuntui jo kovin ohuelta, oli yhteinen toiveemme saada arjen keskelle yhteinen Pyhä Hetki. Pyysin seurakunnasta pappia hoitokotiin, jossa puolisoni oli viimeiset ajat hoidettavana. Nimesin tilanteen aviopariripiksi. Pappi tuli sovittuun aikaan. Pikkupöydällä oli valkoinen liina, Raamattu, kynttilä ja virsikirjat. Alkutilanteen jälkeen me, aviopuolisot, kerroimme omin sanoin asiat, joita haluamme pyytää anteeksi toinen toisiltamme ja Jumalalta, ettei mikään jää painamaan kummankaan mieltä, kun tulee lähdön aika. Liikuttuneiden sanojen jälkeen halasimme toisiamme silmät kyynelissä. Pappi julisti meille synninpäästön. Sen jälkeen saimme nauttia anteeksisaamisen vakuudeksi Herran Pyhän Ehtoollisen. Rukoukset, Raamatun luku ja virrenveisuu tukivat tätä avioparirippihetkeä. Ajallisesti tilanne ei vienyt paljonkaan aikaa, mutta ajalliset laiminlyönnit ja virheet saivat jäädä ikuisesti Armahtajan armahdettavaksi.

Puolentoista kuukauden kuluttua tästä Pyhästä Hetkestä tuli sitten se hetki, jolloin aukesi iankaikkisuuden portti.

Olen kiitollinen, että olen saanut tällaisen kokemuksen ja suosittelen sitä muidenkin koettavaksi.

 

Riti Hirvonen

seurakuntalainen

Kommentit


Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät ovat pakollisia.
Viestin otsikko:


Nimi tai nimimerkki:


Roskaesto, jätä tyhjäksi:


Viestisi: