EPÄILYKSEN LAHJA/ Kauko Mäkinen 19.12.2022
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Kolmen Ristin kirkko, Vuoksenniska, Imatra. Suunnittelija arkkitehti Alvar Aalto. Kirkko valmistui vuonna 1958.

EPÄILYKSEN LAHJA/ Kauko Mäkinen 19.12.2022

Sofia Singlerin arkkitehtuurin väitöskirja (2020) on äärimmäisen kiehtovaa luettavaa niin Kolmen Ristin kirkon suunnittelun ja rakentamisen kannalta kuin myös Imatran kaupungin ja ennen muuta Imatran seurakunnan historian kannalta. Kolmen Ristin kirkon suunnittelun ja rakentamisen historiallinen, kulttuurinen, poliittinen, sosiaalinen, psykologinen ja teologinen konteksti hahmottuu Singlerin väitöskirjassa loisteliaasti. Vain siltä pohjalta voidaan syvällisesti ymmärtää miksi kirkon pelastaminen on enemmän kuin välttämätöntä.

Huikea matka Sofian mukana Alvar Aallon (1898-1976) mielenmaisemaan alkaa Imatran kauppalan perustamisesta ja Aallon Imatran yleiskaavan suunnittelusta. Kolmen Ristin kirkon rakentamispäätökseen vaikutti vahvasti Aallon ystävä ja Enso-Gutzeitin johtaja Uuno Wilhelm Lehtinen. Aallon perusajatus oli tehdä metsäkaupunkiin metsäkirkko.

Imatran kauppalan ja seurakunnan osuus koko toteutusprosessissa on myös ollut mielenkiintoinen. Varsinkin seurakunnan papiston teologiset kannanotot olivat vahvoja: kirkon tuli olla kansankirkko ja monitoimitila, johon kaikki ovat tervetulleita. Nämä 1950-60 luvuilla vaikuttaneet periaatteet elävät yhä vahvoina Imatran seurakunnassa ja kokonaiskirkossa.

Aallon suunnittelutyötä ohjasivat ajatukset luonnon teologisesta merkityksestä. Kirkkorakennuksen piti olla sopusoinnussa ympäristön kanssa. Työtä linjasi myös humanismi: Aalto vältti kaikenlaista teknologiaa ja konemaisuutta kirkkojensa suunnittelussa (vaikka tekikin Kolmen Ristin kirkon kohdalla kompromissin kirkkotilaa ja maallista tilaa erottavan motorisoidun väliseinän suhteen). Kaikki nämä periaatteet ovat yhä edelleen ohjaavia suuntaviivoja kirkollisten rakennusten ja ympäristöjen suunnittelussa. 

Kaiken läpäisevänä teologisena teemana kirkon suunnittelussa on ollut Pyhä Kolminaisuus. Se alkaa jo Imatran kolmiosaisesta yleiskaavasta ja jatkuu kirkon ja sen kellotapulin rakenteisiin ja alttarinäkymään. Kolme paljasta ristiä saa ihmisen pohtimaan Kristuksen kuoleman ja pelastuksen mysteeriä. Oikeanpuoleinen risti sai Aallon samaistumaan katumattomaan ryöväriin ja miettimään omaa kohtaloaan.

Toinen, teologisesti kenties vielä vaikuttavampi teema on välitila. Kirkon ulkoseinän ja sisäseinän välissä on tyhjä tila. Sama ajatus toistuu kirkon ulko- ja sisäpuolen rakenteellisessa erilaisuudessa. Teologisesti välitila on ihmisen kyselyn ja epäilyn tila, jossa on mahdollista kokea pyhyyttä ja käydä dialogia itsensä, yhteisönsä ja Jumalansa kanssa. Siinä tilassa syntyy myös avoin, kohteeltaan määrittelemätön toivo (ks. Saarinen, 2020). Erityisen vaikuttavaa on arkistomateriaaleihin pohjautuva tieto, että seurakunnan papisto kannusti tuohon aikaan kyselyyn ja epäilyyn. Kirkkoon toivotettiin tervetulleiksi jopa uskonnottomat ja ateistit! Samaa suvaitsevaisuutta toivoisi olevan seurakunnassa ja  kokonaiskirkossa nykyäänkin.

Piispojen Eino Sormusen ja etenkin Martti Simojoen ja Aallon kumppanuus ja keskinäinen vuorovaikutus Kolmen Ristin kirkon teologisten teemojen hahmottamiseksi on ollut ainutlaatuista. Piispojen kannustus pyhän ja maallisen tasapainoiseen sekoittamiseen kirkon suunnittelussa oli vahvaa. Syntyy selkeä vaikutelma, että 1950-60 -luvuilla Sormunen ja Simojoki sekä Imatran seurakunnan papisto ovat olleet varsin avarakatseisia moniarvoisuuden ja kyselyn puolustajia (ks. myös Singler, 2021). Sodanjälkeinen uudistusmielinen kansankirkollinen liike oli väkevä vaikuttaja kirkon silloiseen yleiseen ilmapiiriin. 

Aallon sosiaaliseen seurapiiriin kuului myös kulttuurianarkistisia hahmoja  Tulenkantajista Pentti Saarikoskeen. Jeesus nähtiin niissä piireissä anarkistisena kapinallisena oman aikansa kirkollista valtaeliittiä kohtaan (ks. myös Aslan, 2014). Tästä juonsi juurensa Aallon vastenmielisyys kaikkea  kaupallisuutta kohtaan sunnittelemiensa rakennusten ulkoasussa. 

Kolmen Ristin kirkon vihkiäis-saarnassaan Simojoki piti lopulta pelastuksen ajatusta kaikkein merkittävimpänä kirkon arkkitehtuurissa ja  varsinkin teologisessa alttarisymboliikassa. Vanhurskauttaminen yksin uskon kautta lupaa pelastuksen kaikille: niille, joilla on pyhyyden tunto, kuin myös niille, joille mikään ei ole pyhää (ks. myös Saraneva, 1991, ss. 48-49). Tämän hyvin lohdullisen ajatuksen Kolmen Ristin kirkko symboliikallaan meille välittää. Kirkko on avoin kaikille kansalaisille, riippumatta jäsenstatuksesta. Uskonnolliset kahtiajaot lentävät romukoppaan! (ks. Singler, 2020, ss. 203-204).

Kolmen Ristin kirkko on epäilyksen, ja siihen kiinteästi liittyvän avoimen toivon, lahja Imatran seurakunnalle, Imatran kaupungille, Suomelle ja maailmalle. Se on korvaamattoman arvokas lahja koko ihmiskunnalle.

Kauko Mäkinen

FT, kirkkovaltuutettu, Pro Kolmen Ristin kirkko Imatra ry:n puheenjohtaja.

Viitteet

Aslan, Reza (2014). Kapinallinen. Jeesus Nasaretilaisen aika ja elämä. Gummerus.

Saarinen, Risto (2020). Oppi toivosta. Gaudeamus.

Saraneva, Tapio (1991). Oikeudenmukaisuuden nälkä. Vapautuksen teologian haaste meille. Kirjapaja.

Singler, Sofia Anja (2020). Building Alvar Aalto´s Church of the Three Crosses (1955-58). Pembroke College, September 2020.

Singler, Sofia (2021). Diskursseja dogmasta. Alvar Aalto ja kirkko. Arkkitehti (Ark), Finnish Architectural Review, 3-2021, ss. 28-35.

Kommentit


Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät ovat pakollisia.
Viestin otsikko:


Nimi tai nimimerkki:


Roskaesto, jätä tyhjäksi:


Viestisi: