VERTAUSLUKU-VERTAUS/1.2.2023 Kauko Mäkinen

Raamatun kaanoniin päätyneiden vertausten lisäksi muinaisen Lähi-Idän eri kulttuureissa käytettiin paimentolaisheimojen sukupolvelta toiselle siirtyneen suullisen nuotiotarinan mukaan profeettojen ja oraakkelien vertauksia, joilla uusia ja outoja asioita oli tehty kansalaisille tutuiksi. Eräs niistä saattoi hyvinkin olla nk. vertausluku-vertaus, jota tässä kuvataan pääpiirteittäin. 

Tarinan mukaan kreikkalaissyntyinen rikas laivanvarustaja Aristoteles (Ari) oinofytalainen oli perustanut v. 57 jKr Juudeaan Joppen satamakaupunkiin uuden telakan, jossa rakennettiin seetripuusta isoja merikelpoisia kauppalaivoja Rooman valtakunnan tarpeisiin. Ari oli käynyt nuoruudessaan Ateenan filosofikoulua ja oppinut siellä miten kreikan valtion hallinto tulisi oikeudenmukaisesti järjestää. Hänellä oli Ateenassa perhe, vaimo ja 15 poikaa. Tyttäriäkin oli, mutta heitä ei kulttuurisen tavan mukaan kirjattu sukuluetteloon. Ari oli myös Joppen matkoillaan avioitunut myöhemmin toisen vaimonsa kanssa, jonka kanssa hänellä oli 12 poikaa, jotka juutalaisen patriarkaalisen kulttuurin mukaisesti oli kirjattu sukuluetteloon.

Ikääntyessään Ari oli alkanut miettiä miten hän jakaisi kaikkien varustamoidensa hallinnan pojilleen. Kreikkalaisen, ja myös juutalaisen, tavan mukaan vanhin poika olisi yksin perinyt kaiken omaisuuden ja hallintavallan. Joppen varustamon kohdalla syntyi ongelma, sillä pienemmän veljessarjan äiti vaati omalle vanhimmalle pojalleen Joppessa hallintavallan. Ari oli myös oppinut jo filosofikoulussa, että hyvän hallinnon mukaisesti kaikkia tulisi kohdella tasapuolisesti. Kreikan yhteiskunnassa oli käytössä viisasten neuvostot, jotka päättivät kaupunkien asioista. Ne oli valittu kaupungin vapaiden miesten äänestyksissä. Äänten mennessä tasan paikat piti arpoa. Ari halusi soveltaa näitä oppeja poikiensa kohteluun. Ongelmana oli kuitenkin kahden veljessarjan poikien suuri määrä, mikä kulminoitui Joppen varustamon kohdalla.

Ari mietti pulmaa ja ajatteli, että pojat voisivat keskenään äänestämällä valita Joppen varustamoon hallintoneuvoston. Ari päätti, että 8 poikaa muodostaisivat hallintoneuvoston. Veljekset hyväksyivät menettelyn. He asettivat kummastakin veljessarjasta 5 ehdokasta. Kävi kuitenkin nopeasti ilmi, että vaikka pojat olisivat oman ryhmänsä sisällä keskittäneet äänensä omille ehdokkailleen miten tahansa, äänet olisivat monessa kohtaa menneet tasan keskenään kilpailevien veljesryhmien ehdokkaiden kesken, eikä oikeudenmukaisia valintoja olisi voitu tehdä. Isompi ryhmä olisi myös enemmistöllään jyrännyt pienemmän yli äänestyksessä. Arpomallakaan ei tasatuloksia haluttu ratkaista näin tärkeässä asiassa.

Juutalaisen veljessarjan äiti kääntyi salaa erään joppelaisen profeetan puoleen neuvoja saadakseen. Profeetta meni nopeasti hurmostilaan ja näki näyn, jossa veljessarjat oli asetettu kahdeksi vaalilistaksi ja molemmat listat saivat äänimääräkseen kaikkien listaa äänestäneiden yhteenlasketun äänimäärän. Sitten nuo äänet jaettiin siten, että kunkin listan eniten ääniä saanut ehdokas sai vaalituloksekseen listan kokonaisäänimäärän, toiseksi eniten ääniä saanut puolet siitä ja kolmas kolmanneksen, neljäs neljäsosan ja niin edelleen listan loppuun asti. Profeetta kutsui näitä lukuja vertausluvuiksi ja vaalitapaa suhteelliseksi listavaaliksi. Juutalaisen veljessarjan äiti kertoi tämän Arille, joka innostui heti asiasta. Näin saatiin kummallekin ryhmälle vertausluvut, joilla voitiin hallintoneuvoston paikkamäärä jakaa oikeudenmukaisesti veljesryhmien kesken. 

Ari kirjoitti menettelyn kivitauluun, jotta muutkin voisivat sitä käyttää. Juutalaisessa kulttuurissa asiaa ei kuitenkaan ymmärretty, vaan toimittiin perinteiseen tapaan: vanhin poika yksin saisi kaiken päätäntävallan. Myös kreikkalaisessa kulttuurissa vertauslukuja  pidettiin epäilyttävinä, sillä keisarin pelättiin suuttuvan ja syöttävän vertauslukujen esittäjän Colosseumilla leijonille. Kreikan kaupunkineuvostoissa asiaa kyllä ensin harkittiin, mutta se jäi Rooman miehitysvallan aikana unohduksiin. 

Tällainen oli profeettojen ja oraakkelien vertausluku-vertaus muinaisen, kuvitteellisen sukupolvitarinan mukaan.

Myöhemmän, vahvistamattoman epätieteellisen huhun mukaan Arin kivitaulu olisi löytynyt vahingossa lasten leikkiessä Joppen kaupungin rannalla 1870-luvun alussa. Lapset olisivat vieneet kivitaulun vanhemmilleen ja se olisi kulkeutunut tuntemattomalla tavalla lopulta Belgiaan Gentin yliopiston lakitieteen professorin ja matemaatikon Victor D`Hondtin tutkittavaksi. D´Hondtista itsestään tiedetään hyvin vähän faktatietoa, joten tarinan uskottavuus on itse kunkin mielikuvituksen varassa.

Tosiasia on, että D`Hondt vaalimenetelmän keksi ja esitteli sen vuonna 1878.  Kun demokraattiset vaalit alkoivat yleistyä maailmalla, hänen vaalimenetelmänsä otettiin käyttöön useissa Euroopan maissa ja joissakin Latinalaisen Amerikan maissa sekä Japanissa. D`Hondtin menetelmä on Suomessa käytössä kaikissa suhteellisissa listavaaleissa, kuten eduskunta- ja kuntavaaleissa. Myös useimmissa seurakunnissa, joissa on vaaleissa useampia kuin yksi ehdokaslista, käytetään D`Hondtin menetelmää.