Kristuksen läheisyys yllättää

Paavalia ja hänen teologiaansa on monesti väheksytty. Mutta ainakin yksi piirre voi yllättää Paavalilla – Kristus, joka tulee äärimmäisen lähelle. Siellä täällä hänen teksteissään kuvataan Kristuksen kärsimistä ristillä varsin erikoisilla sanoilla. Paavali voi käyttää tähän heikkoutta, hulluutta, kirousta, syntiä, alennustilaa tai muita vastaavia ilmaisuja. Samalla näissä yhteyksissä kuvataan samoilla sanoilla ihmiskunnan ongelmaa – sitä miksi ihmiskunta ei pysty löytämään Jumalaa.

Ristillä oli tosi Jumala, jotakin sellaista joka on meidän elämämme tavoittamattomissa. Samalla kertaa ristillä jotakin sellaista, joka tuli ihmisenä meidän monenlaiseen kyvyttömyyteemme. Siihen hän on tullut rakastaen ja antaen itsensä kuolemaan meidän puolestamme. Paavali omassa kyvyttömyydessään kirjoitti tästä samasta asiasta näin:

Lain vaikutuksesta minä kuolin, mutta kuolin vapaaksi laista elääkseni Jumalalle. Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani (Gal 2:19–20).

Paavali panosti elämässään kaiken Jumalan tahdon noudattamiseen ja luuli tehneensä niin. Vasta Kristuksen edessä hän tajusi vainonneensa oikeita Jumalan palvelijoita eli kristittyjä. Tässä yhteydessä koko hänen elämänsä romahti. Kaikki mihin hän oli panostanut elämässään oli palasina. Siitä huolimatta Kristuksen rakkaus ristillä riitti häntä kohtaan ja riittää meillekin.

Silloin hän oppi ammentamaan Vanhaa Testamenttia uudella tavalla. Tutuksi tuli myös Jesajan kirjan luku 53, jossa puhutaan kärsivästä palvelijasta. Alussa kirjoitin kuinka Paavali kuvasi Kristuksen ja ihmisen läheistä suhdetta erilaisilla sanoilla. Tämä sama ajatus läheisyydestä löytyy juuri tuosta Jesajan kirjan luvusta. Siellä käytetään jopa joitakin samoja sanoja kuin Paavali käytti. Sitten siellä puhutaan mm. lampaista, jotka ovat hukassa. Tämä kärsivä palvelija tulee lampaaksi. Siellä puhutaan myös kuinka hän ottaa sairautemme kannettavakseen ja kärsii meidän syntiemme tähden. Näin ja monin muin tavoin Paavali rakentaa teologiaansa Vanhan testamentin ennustusten pohjalle.

Kun aloitin väitöskirjani tekemisen, niin monta kertaa kävin varsin syvissä vesissä – jonkinlaisessa pimeydessä, josta en tiennyt tietä ulos. Siihen kyvyttömyyteen ja omaan tyhmyyteeni Kristus tuli vastauksesi. Hän tuli myös kaikkeen siihen heikkouteen tai syntisyyteen – jota minulla on – avuksi ja tueksi, pysyväksi matkakumppaniksi. Vähitellen hän myös tuli voimakseni ja elämäkseni – pääsiäisen tai ulos pääsyn keinoksi.