Pikkuparatiisi

Vko 23 v. 2023

PIKKUPARATIISI

Muualta tänne muuttaneena olen löytänyt Imatralta lähivuosien aikana, suriessani, pikkuparatiisin. Paikan, jossa koen, että Jumala näyttää luomisvoimaansa ja huolenpitoaan, siten puhuttelee minua.

Se on eristetty maailmalta, arjelta, paksulla paikoin jo sammaloituneella rosoisella kiviaidalla. Pääsen sinne sisälle milloin vain, avattuani kauniit taotut rautaportit. Pääkäytävä on leveä. Siitä haarautuvat lukuisat hiekkapolut sivuille. Edessäni on vehmas ja kaunis poisnukkuneiden muistelupaikka. Se on moninaisten huokausten paikka. Siellä vallitsee erityinen ääni-, katselu-ja kuuntelumaailma.

Menen sinne usein, mm. helluntaita edeltävänä lauantaina, sielujen lauantaina, varhain aamulla. Avaan pienen taotun portin. Sivupolku on haravoitu kauniiksi, roskattomaksi, aivan kuin odotettaisiin vierailijaa. Jokaisesta askeleestani jää jälki hiekkapolkuun. Jäljet kertovat, miten ja minne kuljen. Saavun läheisteni hautapaikalle. Olen kuolleitten, mutta monella tavoin elävien sijoilla. Täällä Jumala on lähellä eri lailla. Avaan sydämeni ja aistini puhuttelulle.”Onko taivaassa tai maan päällä toista jumalaa, joka pystyy sellaisiin tekoihin ja ihmetöihin kuin sinä.”5 Moos. 3: 24

Että, miten niin pikkuparatiisi? Olen lintukonsertissa. Monet monet linnut visertävät, naksuttavat, raksuttavat ja viheltävät sekä hyppelehtivät oksalta oksalle. Kävelylenkkini aikana käkikin seurasi käyskentelyäni ja kukkui niin, että sen ääni tuntui käheytyvän. Joka kevät odotan lintujen viserrystä, viestiä ja muistutusta siitä, että Jumala pitää niistä huolen, niin miksei myös meistä ihmisistäkin. ”Katsokaa taivaan lintuja ...teidän taivaallinen isä ruokkii ne.” Matt. 6.26

Kun katselen ympärilleni, en voi muuta kuin ihailla ja hurmautua kukkien väriloisteesta ja niiden rakenteiden ja muotojen moninaisuudesta. Ne kaunistavat vanhoja tai tuoreita hautakumpuja. Miten moninainen vihreän sävykirjo välittyy silmiini! Vain Jumala pystyy tällaista luomaan.” Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta ...” Matt.6:28.Tainionkosken hautausmaa on myös kuva suomalaisen metsän monimuotoisuudesta. Eri lohkoilla, erilailla ja erimuotoisiksi kasvaneet, eri-ikäiset lehti-ja havupuut sekä mitä moninaisemmat pensaskasvit kertovat paratiisimaisesta rikkaudesta ja muodosta. Mitä ne kertoisivatkaan näkemästään, jos niillä olisi suut !

Miten Jumala puhuu pikkuparatiisissa? Jumalalla on paljon sanottavaa ihmiselle. Sen voin lukea Raamatusta. Monesti joudun parahtamaan ” Herra, minun Jumalani, kukaan ei ole sinun vertaisesi! Sinä olet tehnyt suuria tekoja, sinä ajattelet meidän parastamme.”Ps.40:6.

Ihmiselle on luotu erityisoikeus saada pieniä, henkilökohtaisia viestejä Jumalalta, onhan Hän luonut ihmisen omaksi kuvakseen. Jumalan kuvana jokainen ihminen on pieni viesti Jumalalta ja hänen ihmiselle osoittamasta rakkaudesta ja hyvästä. Ihminen, joka tulee pikkuparatiisin siimekseen, muistelee rakkaudella tai pettymyksellä edeltämennyttä. Kun on joutunut luopumaan läheisestään, aina jää mieleen jotain hänen sanoistaan tai elämäntavastaan. Monesti jää elämään jokin poismenneen käyttämä lause tai ajatus, joka syöpyy vähintään yhtä syvälle kuin Jumalan sana.

Toukokuussa vanhimman pojan uurnaa laskiessani piirtyi mieleeni hänen kaksi lausettaan: ”Heikkokin usko on uskoa.” Tämänkin lauseen hänen ajatuksiinsa on varmaan antanut itse Jumala. Esikoiseni, joka heikkeni sairaudessaan, todisti kiitollisena läheisilleen: ”Huonomminkin voisi olla. ” Nämäkin lauseet ovat niitä sanoja, jotka Luoja on lähettänyt rohkaisuksi pikkuparatiisissa kävijälle.

”Mutta sillä polulla olen laulanut kauneimmat lauluni, sillä polulla rukoillut hartaimmat rukoukseni, enkä missään muualla ole niin pieni ja kuitenkin voimakas.” Ehkä siksi tässä vaiheessa elämääni ” pikkuparatiisi” ja sen polut ovat niin merkittäviä.