Kääntäkää kelkkanne!

Juhannuksen kirkollinen synttärisankari on Johannes Kastaja. Julistustyössään Jordan-joen varrella hän saarnasi parannuksen tekemisen tarpeellisuudesta kansalle – ei vain julkisyntisille, vaan myös itseään hurskaina pitäville. Uskonnollinen eliittikin oli harhautunut Jumalan tahdon toteuttamisen tieltä.

Kehotus voisi kuulua näinkin: ”Kääntäkää kelkkanne!”

Sana ”parannus” kuvaa Raamatun kreikan kielessä mielen muuttumista. Hengellisesti ajatellen on kyse ihmisen mielen muutoksesta suhteesta Jumalaan. Parannuksen tekee se, joka päättää palata sekä mielessään että käytännön ratkaisuissaan omilta teiltään kohti Jumalaa, kyselemään ja toteuttamaan Jumalan tahtoa.

Elämän kelkan kääntämiseen tarvitsemme usein sitä, että luetaan tai kuullaan Jumalan sanan julistusta kääntymyksen tarpeesta. Mutta sekään ei vielä riitä! On kuultava evankeliumi, saatava tietää, että pahoilta teiltään voi palata pelkäämättä kotiin kuin tuhlaajapoika rakastavan isän syliin. Kotiin palaamista kutsutaan myös uskoksi.

Kun kelkka kääntyy aidon mielenmuutoksen myötä, kotiin tekee mieli myös jäädä, ei väkisin vaan vapaaehtoisesti. Onhan siellä Kotona parasta mahdollista seuraa: Isä Jumala ja veljemme Jeesus.

Juhannuksen parannussaarnaajan, Kastaja-Johanneksen, hepreankielinen nimi merkitsee ”Jumala antaa armon”.

Parannuksen tekeminen ei ole vaatimus. Se on tarjous. Vastaanottamista vaille valmis. Armo.

(Kuva: Pixabay)