Risti loistaa kappelilla rauhan merkkinä.
Rauhattomuuden keskellä rauha
Enson seurakunnan kappelilla kaiken levottomuuden keskellä voi kokea käsittämätöntä rauhaa. Tämä heijastaa sitä Jumalan antamaa rauhaa, joka on toisenlaista kuin se rauha, jonka tämä maailma antaa.
Kun Ukrainassa taistelut olivat alkaneet, niin pääsin käymään rajan toisella puolella Ensossa. Kuljin ensin Vainikkalaan autolla ja sieltä jatkoin junalla Viipuriin. Viipurista jatkoimme autolla lähes tunnin matkan Ensoon. Sain siellä saarnata ja sen jälkeen keskustelimme pitkään eri ihmisten kanssa. Minulla suomalaisella oli tuotavana erilaiset kysymykset sekä venäläisillä omat pelot ja rauhattomuudet taisteluitten suhteen. Kaiken levottomuuden keskellä sydämiimme laskeutui rauha – veljinä ja sisarina Jeesuksessa Kristuksessa saimme kohdata toisemme ystävyydellä ja rakkaudella.
Ei ole ensimmäinen kerta, kun olen siellä käydessä saanut kokea sitä rauhaa, jonka Jumala antaa. Silloin siinä seurakunnassa kävi muutamia mielisairaalassa olleita. Näiden lisäksi oli alkoholisti, itsemurhaa yrittänyt, menestysteologisesta ryhmittymästä rikkinäisenä tulleita jne. Itsellä oli myös stressitasot korkealla eikä tuon kappelin nolla-asteen lämpötila talvella sekä ongelmat vuokraisännän kanssa helpottaneet tilannetta. Mutta juuri siellä, vaikeissa oloissa joka kerta syntien anteeksi julistaminen toi minullekin ilon ja rauhan sydämeen.
Lopulta kun pääsimme eroon vanhasta paikasta uuteen omaan kappeliin, niin jo se paikka itsessään huokui rauhaa ja puhtautta. Siis vaikka se koko pieni mökki oli rakennettu väärin ja sen seinät piti oikoa sekä tehdä monenlaista uudistusta, jotta siinä voisi kokoontua.
Rauha ei vaadi täydellisiä olosuhteita. Henkilökohtainen rauha Jumalan kanssa johtuu vain ja ainoastaan Jeesuksen työstä. Kristus on ansainnut rauhan meille Jumalan kanssa, vaikka me emme itse ole sitä mitenkään olleet edesauttamassa. Kaikenlaisen vinoutuman keskellä Kristus tulee rauhaksemme. Samalla hän alkaa rakentaa meitä, kuten rakentajat ovat rakentaneet tuota kappelia juhlakuntoon.
Pitkän tauon jälkeen olemme jälleen saaneet aloittaa tuon kappelin rakentamisen siihen tarkoitukseen, johon se on tarkoitettu. Me emme tiedä kaikkea siitä miksi sitä rakennamme. Tiedämme vain, että se on tarkoitettu monille ihmisille tulevaisuudessa. Me rakennamme sitä rauha sydämessä kaiken rauhattomuuden keskellä.
Viipurin kirkkoherra ja kirkkoherran poika olivat mukana rakennustöissä.
Ennen teologian opiskeluja ja lähetystyöntekijäksi alkamista toimin myös rakentamistekniikan DI:nä. Tästä on ollut etua myös tässä hommassa.
Kommentit
| Aihe / Aloittaja | Viimeisin / Viestejä |
|---|