Minäkö syntinen?

Oletko torunut lasta, joka ei ole mielestään tehnyt mitään väärää? Silloin hän usein kiukustuu toden teolla ja kertoo, mitä oli tehnyt. Tietysti harmittaa, jos saa ”kuningasidean”, esimerkiksi koristella tapettia liimalla ja paperilla, ja siitä ollaan vihaisia tai ainakin siitä torutaan. Toteutuskin voi olla perusteellinen ja vieläkin vain siitä nuhdellaan. Kyllä se sitten kiukuttaa ja harmittaa, voi olla vähän loukkaantunutkin olo.

Nykyisin näin voi käydä hyvin aikuisille kirkossa, jossa pappi kertoo ihmisen olevan syntinen/väärin tekijä ja tarvitsevansa syntien anteeksiantoa eli tekojensa sovitusta. Jos ihminen ei mielestään ole tehnyt mitään väärää, niin miksi pitäisi pyytää anteeksi tai mitä pitäisi sovittaa? Tässä näkyy myös yhteiskunnan normien ja Raamatussa asetettavan moraalitason/etiikan ero. Vuorisaarnassa Jeesus sanoo: ”Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: ’Älä tapa.’ Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion.” (Matt. 5:22–23) Kukapa ei olisi joskus ollut vihainen tai jopa vihoissaan toiselle ihmiselle. Harvempi on – onneksi – tappanut toista, vaikka hetkellisesti sellainenkin ajatus on voinut mielessä käväistä. Yhteiskunnassa kuitenkin riittää, ettei tappoa/murhaa ole yrittänyt toteuttaa tai siinä onnistunut.

Vuorisaarna jatkuu: ”Teille on opetettu tämä käsky: ’Älä tee aviorikosta.’ Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.” (Matt.5:27–28) Yleisestihän tuntuu riittävän, ettei fyysisesti petä puolisoaan. Tosin on niitäkin, joista pettäminen ei sinällään ole väärin toista kohtaan, ainakin jos edelleen rakastaa puolisoaan ja/tai haluaa pääasiassa elää tämän kanssa yhdessä.

Jos tässä ei ollut tarpeeksi, niin nostetaan vielä tasoa: ”Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.” (Matt.5:48) Yhteiskunnan lakia noudattava, kunnon kansalainen, voi siis olla Raamatun mukaan syntinen ja syyllistynyt väärin tekemiseen. Siksi ehkä loukkaa, kun Raamatun näkökulma syyllisyyteen on hyvinkin erilainen kuin yhteiskunnan käsitys. Koska ihminen ei tahdo tunnistaa (saati tunnustaa) syntisyyttään/väärin tekemisiään, tuntuu syntiseksi nimittely loukkaavalta.

Palataanpa alkuun. Ei siis ihme, että Raamatussa ihmistä ja Jumalaa verrataan usein lapsi-isä -suhteeseen. Näkökulmatkin ovat samalla lailla joskus erilaiset, samastakin tilanteesta. Onneksi sovitus ja anteeksi anto on toteutettu Jeesuksen sovitustyön kautta. Hänessä me voimme olla lähempänä täydellisyyttä ja taivaallista isää.