Sininen helmi

Imatran seurakunta

Blogi

22.8.2023

SININEN HELMI

Elämäni aikana olen ollut kahdesti soveltuvuustestissä. Pyrkiessäni muinoin diakonikoulutukseen, pääsykokeisiin hyväksytyt hakijat joutuivat kolmen päivän ajan kestäviin pääsykokeisiin ja testeihin. Osa päivien tehtävistä oli psykologisia soveltuvuustestejä. Muutamien viikkojen jälkeen pääsykokeisiin osallistuja sai halutessaan kysellä testaajalta psykologisen testin tuloksia henkilökohtaisista luonteenpiirteistä ja ominaisuuksista.

Toisen kerran olin päivän pituisessa psykologisessa soveltuvuustestissä pyrkiessäni Kirkon koulutuskeskuksen järjestämään työnohjaajakoulutukseen. Molemmista selvisin eteenpäin.

Lähes kolme vuosikymmentä sitten, v. 1995, ruotsalainen piispa Martin Lönnebo, (1930 – 2023 ), joutui odottamaan viikkoja pienellä Välimeren saarella myrskyn laantumista. Parempia ilmoja odotellessaan hän sai idean ”henkisestä pelastusrenkaasta”. Siitä kehkeytyi hänen ajatuksissaan ”luterilainen rukousnauha”, joka muotoutui rannerenkaaksi. Renkaan helmissä on 12 rukousaihetta: Jumala-helmi, hiljaisuuden helmet, minä-helmi, kasteen helmi, autiomaan helmi, pyhän huolettomuuden helmi, rakkauden helmi 1 ja 2, luomakunnan helmi, salaisuuden helmet, yön helmi ja ylösnousemuksen, uuden elämän helmi. Jokaisen helmen kohdalla rukoillaan sen aiheeseen liittyvä rukous. Renkaan tarkoitus on olla apuväline rukouselämässä. Helmien hypistely voi myös rauhoittaa ja auttaa keskittymään. Rukousrannerengas on saavuttanut suuren suosion. Monet rippikoulut opettavat sen käyttöä.

Rannerengas tuli rukoustuekseni n. 20 vuotta sitten. Eräs helmi puhutteli minua silloin erityisesti ja omin sen sisimpääni suurella ilolla. Pieni sininen helmi. ”Pyhän huolettomuuden helmi”. Helmen kohdalla voidaan rukoilla: ” Sinä tiedät, mitä minä tarvitsen. Varjele minut huolehtimasta.” Tämä helmi oli eräänlainen löytö, sillä aikaisempina vuosikymmeninä soveltuvuustesteissä olin saanut tietoa, että eräs luonteenpiirteeni on ” herkästi huolestuva”. Tunnistin jo silloin piirteeni. Puolisona, äitinä, isoäitinä sekä työelämän aikana huoli on herännyt herkästi. Mieli on tullut levottomaksi ja olen alkanut huolehtia sekä järjestellä. Onhan huoli tietysti sykäys toimintaan, asioiden hoitoon ja vastuunottamiseen. On ollut kuitenkin aikoja, jolloin huolikuorma tuntuu liian taakoittavalta ja ajatuksia sitovalta. Silloin havahdun, ettei minun tarvitsekaan yksin kantaa kuormaani. Hän, joka on minut luonut ja antanut elämääni liittyvät tehtävät, Hän ottaa vastaan huolen ilmaukseni ja on luvannut tukea. Voin hypistellä pientä sinistä ( rauhoittava ja harmonian väri ) helmeä ja rukoilla pyhän huolettomuuden rukouksen. Huolestuminenhan on epäuskoa. Huolestuessaan ihminen luottaa vain omiin voimiinsa eikä Jumalan moniin lupauksiin ja suuriin mahdollisuuksiin. Uskonelämän ohjekirjassa, Raamatussa, on suorastaan opastusten kirjo, josta löydämme sanoja Jumalan huolenpidosta.Voin uskoen ja luottaen tukeutua Raamatun lohduttaviin sanoihin ja suuriin lupauksiin: ” Voitte heittää kaikki huolenne hänelle, sillä hän välittää teistä.”1 Piet.5:7(UT2020) , ” Jätä taakkasi Herran käteen, hän pitää sinusta huolen.” Ps.55:23, ”Herra, kuule minua, huomaa huokaukseni.” Ps.5:2 Soveltuvuustestinkin tulos sysää minua luottamaan ja turvautumaan Luojan huolenpitoon. Näihin suuriin lupauksiin voi jokainen lukijanikin tarttua ja uskoa.

Huolien huojentajana Jumala käyttää usein meitä ihmisiä, lähimmäisiä. Näitä arjen enkeleitä elää toivottavasti jokaisen ihmisen lähellä. Isoja ja pieniä. Nuorena kuulemani ajatus on mielestäni oivallinen: ”Oli kerran huoli, joka niinkuin nuoli, lensi tiettömiä teitä, löysi sieltä enkeleitä, niiden helmaan kuoli.”