Mitä erityistä on kristinuskossa?

Koraani opettaa, että Kristus ei kuollut ristillä, vaan vain näytti siltä (4:157–158). Viime aikaisessa keskustelussa Facebookissa tätä ei suoraan tuotu esille mutta enemmän kritisoitiin ajatusta Kristuksen kuoleman sovittavasta merkityksestä. Tälle keskustelijalle ajatus uhrista oli vaikea. Tätä samaa ovat kritisoineet myös monet modernit teologit. Ajatus uhrista on kuitenkin Raamatun sisällä varsin vahva ajatus, joka tulee esiin läpi koko sen tekstikirjossa. Vanhan liiton yksi keskeisistä asioista oli juuri uhraaminen. Jesajan kirja puolestaan profetioi siitä kuinka Jumala antaa pelastuksen itse, kun juutalaisia ei innosta tämä vanha liitto (Jes 40:9–11; 43:22–28). Tähän pelastukseen kuuluu uudenlaisen uhrin antaminen, jonka me kristityt ymmärrämme tarkoittavan Jeesuksen antamaa uhria (Jes 53). Tätä taustaa vasten, jossa Vanhassa liitossa tapahtuvat uhrit ovat keskeinen osa, niin lukemattomat Uuden testamentin kohdat Jeesuksen uhrista löytävät loogisen paikkansa.

Gnostilainen tai itämaisen uskonnollisuuden edustaja Facebookissa kritisoi myös uhriajatusta. Hänen mukaansa Jeesuksen veren vuodattaminen on vain symboliikkaa jostain korkeammasta asiasta. Tällekin ajatusmallille löytyy tutkijoiden keskuudessa vastakaikua. Esimerkiksi Adolf Deissmann piti Paavalin teologiaa kokonaisuudessaan kreikkalaisen uskonnollisuuden läpitunkemana. Siten ristintyö häipyy hänenkin tulkinnassaan taka-alalle. Paavali kuitenkin korostaa jopa joissakin teksteissä ristintyötä (1 Kor 2:2–3; Gal 2:19–20; 3:1). Uhriajatus on myös vahvasti mukana hänen teksteissään. Eniten viitteitä ja yhteyksiä hänen teksteillään on juuri tuohon edellä mainittuun Jesajan tekstiin (Jes 53).

Näissä molemmissa edellä mainituissa uskonnoissa ihmiskuva on myös erilainen. Itämaisessa uskonnollisuudessa ajatellaan, että meissä itsessämme on jotain jumalallista – jumaluus on siis meissä jo olemassa. Tämä jumalallisuus täytyy jotenkin kaivaa esiin erilaisten harjoitusten kautta. Islamilainen ajatus ihmisestä on maltillisempi. Ihmisessä ei ole itsessään jumaluutta mutta toisaalta ihminen ei ole syntiinlangennut – ihmisen on siis mahdollista elää hyvää elämää, jos vain tahtoo.

Kristitty puolestaan opettavat, että ihminen on jollain tavalla langennut. Luterilaisuus pitää tätä lankeemusta kenties kaikkein voimakkaimpana. Koska ihminen on langennut, niin Jumalan täytyy ratkaista meidän pelastuksemme antamalla uhri. Ristillä Jeesus tuli myös meidän kaltaisuuteemme – lähelle sinua ja minua meidän kaikissa ongelmissamme. Hänen rakastavassa läheisyydessä on hyvä ja helppo olla. Ainoa tie myös jonkinlaiseen hyvään Jumalan käskyjen mukaiseen elämään on, että Jumala auttaa meitä tässä Pyhän Henkensä kautta. Kristityn kasvukin tapahtuu Jumalan työn kautta. Kristuksen kuolema ja ylösnousemus ovat ne avaimet, joiden kautta meissä syntiinlangenneissa ihmisissä syntyy jotain uutta. Kristuksen läheisyys auttaa meitä tässäkin asiassa.