Tarkoitusta etsimässä

Itse olen (yllätys, yllätys 😉) löytänyt vastauksia Raamatusta ja Jumala suhteesta. Lasten laulussa pyydetään Jumalaa antamaan elämälle suunta ja tarkoitus. Jumala pystyy kyllä niitäkin antamaan, mutta joskus se ei vain oikein tunnu siltä. Sitä kokee itsensä ihan täysin eksyneeksi. Ei ole mitään käsitystä mihin lähtisi tai mihin suunnistaisi. Tuossa kohdassa hieman lohduttaa, että Jeesus on luvannut pysyä meidän kanssamme. Jeesus sanoi: ”Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä.” (Joh. 6) Siksi on ihanaa, että meillä Imatralla on ehtoollinen tarjolla joka sunnuntai. 😊

Kuten Jeesus totesi: ”Enhän minä ole tullut taivaasta tekemään oman tahtoni mukaan, vaan täyttämään lähettäjäni tahdo. … Ne sanat, jotka olen teille puhut, ovat henki ja elämä.” (Joh.6). Mistä sitten tietää, mikä on Jumalan tahto? Raamatusta saadaan osa vastauksista, osa jää pimentoon. Salattu Jumala on joskus ärsyttävä Jumala, kun sitä haluaisi tietää ja ymmärtää. Vaan ehkä Jumalan suuruuden takia tietty mystisyys on tarpeen ja se tekee tilaa uskolle. Uskohan on: ”… luja luottamus siihen mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. …Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalle, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.” (Heb. 11, KR 38) Ehkä se, että pyrkii löytämään ja noudattamaan Jumalan tahtoa omassa elämässään (milloin paremmin milloin huonommin) antaa elämälle suuntaa ja tarkoitusta – edes hieman. Ehkä se, että kokee Jumalan, Jeesuksen sovitustyön ja annetun uskon kautta, kulkevan matkassa mukana - silloinkin kun se ei siltä tunnu - tuo lohtua tarkoituksettomuuden ja merkityksettömyyden hetkiin. Uskossa voi ojentautua sen varaan, että elämällä on suunta ja tarkoitus. Jos tästä ei itsellä aina tunnu tietoa olevankaan, niin Jumalalla on. Me voimme luottaa siihen, että meitä kantavat ikiaikaiset käsivarret, kaikkien vaikeuksienkin ja tunteidemme keskellä.