Mistä löydän rauhan?

Yhtenä aamuna heräsin valtavan ahdistuneena. Mieltä painoivat menneiden päivien vastoinkäymiset. Oli surullinen ja alakuloinen, mutta myös vihainen olo siitä, että elämänkäänteet eivät tuntuneet kohtuullisilta.

Vaikeina hetkinä usein rukoilen. Niin nytkin, mutta tuntui, että sisäisen rauhan löytäminen oli mahdottoman vaikeaa. Mieli myllersi ajatuksia ja sisimmässä kipristi inhottavalla tavalla. Oli vaikea rauhoittua rukouksenkaan äärelle. Tuli olo, että haluaisin päästää irti kaikenlaisista vastuutehtävistä kuullakseni paremmin, mihin suuntaan Jumala haluaa minua johdattaa. Teki kovasti mieli heittää hanskat tiskiin. Luovuttaa.

Irtipäästäminen suorittamisesta tuntuu usein vaikealta, ellei liki mahdottomalta, jos pakkoa siihen ei ole. Ympärillämme on usein velvollisuuksien verkosto, joka sitoo meitä ja pitää tiukassa otteessaan. Vaikka mieli sanoisi yhtä, sisäinen suorittajamme ei anna armoa.

Tässä ajassa armo olisi  kuitenkin yhä vain tarpeellisempaa. Tarvitsemme armoa niin Jumalalta, itseltämme kuin toisiltamme.

Vaikeina hetkinäkään emme ole yksin. Meillä on ympärillämme rakkauden turvaverkko. Se on paljon vahvempi kuin velvollisuuksien verkosto. Sellaisena hetkenäkin, kun emme enää kerrassaan jaksa tai pysty suorittamaan elämää siinä mittakaavassa, mihin olemme tottuneet, rakkaus kantaa.

Suurin rakkaus ei vaadi meiltä loputonta venymistä, sietämistä, kestämistä ja jaksamista. Jumalan sylissä saamme olla särkyviä ja heikkoja. Väsyneenä levätä.

Vaikeina hetkinä kuuntelen usein Taize-messun lauluja. Yksi niistä on erityisen rakas. Siinä lauletaan: “Vain Jumalassa rauhan sieluni saa. Hän meidät pelastaa. Haltuusi, Herra, sydämeni tyyntyy ja rauhan saa.”

Jumala näkee ja kuulee meidät. Hän kantaa meitä sylissään, suojaa, ohjaa ja rakastaa. Vaikeina hetkinä voimme luottaa siihen, että turvautumalla Jumalaan voimme löytää omaa ajatustamme suuremman rauhan, levon ja tarkoituksen sille, miksi tässä hetkessä nyt olemme.

Johanneksen evankeliumissa (Joh. 14:27) Jeesus antaa meille arvokkaan lupauksen.  “Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” Siinä lupauksessa on minunkin rauhani. Jumalassa rauhan sieluni saa.