AINE VAI HENKI/ Kauko Mäkinen 20.12.2023.
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Kuvalähde: Pentti Kattainen, Fysiikan oppikirja lukioluokille II, s.182. Gummerus, 1967.

AINE VAI HENKI/ Kauko Mäkinen 20.12.2023.

Millainen on oikeasti todellisuus, jossa elämme? Mitä tarkoittaa hengellinen todellisuus? Voidaanko uskontojen ja tieteen näkemyksiä sovittaa yhteen? Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä pohdittaessa uskonnollisen ihmis- ja maailmankuvan uskottavuutta ja merkitystä nykyajan ihmisille.

Nykyaikaisen kvanttifysiikan mukaan todellisuus, jossa elämme, koostuu atomitasoa pienemmistä, näkymättömistä alkeishiukkasista (fermionit ja bosonit). Alkeishiukkaset reagoivat ympäristöönsä ja toisiinsa sähkövarauksen, spininsä ja erilaisten muiden vaikuttavien voimien kautta, muodostaen kvanttikentän ja sitä kautta käsinkosketeltavan aineellisen todellisuuden, jossa elämme. 

Tarja Kallio-Tamminen (2011) kirjoittaa, että “Käsitys energiasta jonkinlaisena loputtomiin virtaavana ja vuorovaikutusten kautta muotoaan muuttavana, mutta määrältään säilyvänä perussubstanssina, on luontevasti yhdistettävissä paitsi kvanttimekaniikkaan myös epälineaarisia, kompleksisia systeemeitä koskevaan tutkimukseen.” (s. 9).

Kvanttitodellisuutta ei voi kuvata tyhjentävästi kielen käsitteillä tai perinteisen kaksijakoisuuteen perustuvan (A/ei-A) logiikan ja matematiikan avulla. Tarvitaan uudenlaista jatkuvuuden ja virtausten matematiikkaa. Tällaista matematiikkaa ovat kehittäneet muun muassa Lere Shakunle ja Alan Rayner (2006, 2007).

Kielen abstraktit luokittelut luovat keinotekoisia rajoja fysikaalisten kappaleiden ja olioiden välille. Kvanttitodellisuudessa rajat ovat kuitenkin läpäiseviä aukkoja, joiden läpi ympäristön energiavirrat ja organismien energiat kulkevat. Myös ihmisen aistit ovat aukkoja, joissa energiat virtaavat molempiin suuntiin (ks. Rayner & Järvilehto, 2008).

Organismit ja niiden ympäristöt sisältyvät siten toinen toisiinsa, ne eivät ole erillisiä tai toisilleen vastakkaisia. Aineeton (näkymätön) ja aineellinen (konkreettinen, käsinkosketeltava) todellisuus sisältyvät toinen toisiinsa. Ihmisen tietoisuus ja minuus ovat tulosta tämän kokonaisen elävän järjestelmän toiminnasta (ks. Rayner & Järvilehto 2008). 

Brittiläinen biologi Alan Rayner (2018) on pohtinut aineellisen ja aineettoman todellisuuden suhdetta toisiinsa. Hänen mukaansa aineellisen ja aineettoman erottaminen selittää niitä kiistoja, joita vallitsee tieteen ja uskonnollisten todellisuuskäsitysten välillä. Ikäänkuin aineellinen olemassaolomme olisi oma todellisuutensa ja aistiva, emotionaalinen ja hengellinen elämämme kokonaan toinen juttu.

Jos sen sijaan tunnistamme kaiken aineellisen olevan yhteisesti luovaa tuotosta aineettoman tilan ja sen energiavirtausten kanssa tämä ristiriita häviää, sanoo Rayner. Ihmisyytemme perustuu yhteisesti luovaan suhteeseen lähimmäisiin ja lähiympäristöön. Jos aineetonta todellisuutta pidetään ihmisten ulkopuolella olevana, ajaudutaan antamaan yliluonnollisille olennoille inhimillisiä ominaisuuksia (Rayner, 2018, s. 16). 

Sellainen näkemys on järkevä vain jos aineetonta pidetään ikuisena ja aineellinen on häviävää, toteaa Rayner. Aineeton antaa kuitenkin aineelliselle todellisuudelle elinvoiman ja kuolemassa atomeista koostuvasta kehostamme vapautuu energiaa uudelleen käytettäväksi muiden elämänmuotojen hyväksi. Aineellinen todellisuus ei näin ollen myöskään häviä, vaan on olemassa ikuisesti. Energian olomuoto vain muuttuu (vrt. Kallio-Tamminen, 2011). 

Ehkä merkittävin seuraus aineettoman liittämisestä aineelliseen on tieteellinen ymmärrys emootioista. Raynerin mukaan kaikki aineelliset kappaleet kvanttitasolta eteenpäin on tehty siitä, minkä voimme olemuksellisesti ymmärtää emootioiksi: ne ovat energioiden virtausta vastaanottavien ja reagoivien olioiden välillä. Ne toteutuvat tietyssä paikassa ja samaan aikaan kaikkialla. Hengelliset käsitteet viittaavat tähän samaan ilmiöön. Jos haluamme puhua esimerkiksi jumaluudesta, voimme käyttää panteismin kieltä: ‘Jumala löytyy kaikkeudesta ja kaikkeus Jumalasta’, aineettoman elinvoimaisuutena. 

Alan Raynerin (2018) ajatukset ovat pioneerityötä kvanttitodellisuuden ja hengellisen todellisuuden yhteenpunomiseksi. Siten hengelliset käsitteet, kuten esimerkiksi sielu, voidaan kytkeä osaksi aineellista todellisuutta ja niin ollen painovoiman alaiseksi. Silloin ei tarvitse pelätä, että sielu humahtaa avaruuteen maapallon pyörimisen ja radallaan kiitämisen takia.

Kauko Mäkinen

FT, kirkkovaltuutettu

Imatran srk

Kiitän TM Jukka Koistista käsikirjoitukseni lukemisesta ja kvanttifysiikan käsitteiden selkiinnyttämisestä.

Viitteet:

Kallio-Tamminen, Tarja (2011). Kohti uutta  todellisuuskäsitystä - kvanttimekaniikka ja termodynaaminen energiavirta. Tieteessä tapahtuu 1/2011, ss.3-10.

Rayner, Alan (2018). The Vitality of the Intangible: Crossing the Treshold from Abstract Materialism to Natural Reality. Human Arenas 1, 9-30.

Rayner, Alan and Järvilehto, Timo (2008). From Dichotomy to Inclusionality: A Transfomational Understanding of Organism-Environment Relationships and the Evolution of Human Consciousness. Journal of Transfigural Mathematics, Vol. 1, No. 2, ss. 67-82.

Shakunle, L.O. (2006). Mathematics - Identity, Continuity, and Equality. Journal of Transfigural Mathematics, 1, 65-89.

Shakunle, L.O. and Rayner, A.D.M. (2007). Superchannel of zero spirals. Journal of Transfigural Mathematics, 1,  ss. 63-65, 104-105.

 

Kommentit


Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät ovat pakollisia.
Viestin otsikko:


Nimi tai nimimerkki:


Roskaesto, jätä tyhjäksi:


Viestisi: