MITÄ TAPAHTUI VAALEISSA?/Kauko Mäkinen 27.2.2024
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Tainionkosken kirkko, Imatra. Kuvalähde: Imatran seurakunta.

MITÄ TAPAHTUI VAALEISSA?/Kauko Mäkinen 27.2.2024

Tiedämme, mitä tapahtui presidentinvaaleissa, mutta tiedämmekö kovinkaan tarkkaan, mitä tapahtui kirkolliskokous- ja hiippakuntavaltuuston vaaleissa? Ne olivat samaan aikaan presidentinvaalien kanssa ja taisivat jäädä ainakin suurelta yleisöltä pimentoon. Suomen evankelislutelilaisessa kirkossa on kuitenkin vielä 3,6 miljoonaa jäsentä, joita luulisi asian kiinnostavan. Kuka tai ketkä voittivat tai hävisivät niissä vaaleissa ja mitä se merkitsee kirkon päätöksenteon kannalta? 

Kirkolliskokousvaalit ovat valtakunnalliset ja hiippakuntavaltuustovaalit hiippakunnalliset. Tosin äänioikeus näissä vaaleissa on vain kirkkovaltuutetuilla ja seurakuntayhtymissä myös seurakuntaneuvostojen jäsenillä. Tätä demokratian ongelmaa on vaalien yhteydessä kritisoitu laajasti, mm. Mari Teinilä Kotimaan artikkelissaan (Kotimaa No 6, 9.2.2024, s. 10). Vaalitapaa pidetään jäänteenä menneiltä ajoilta. Kirkon olisi syytä siirtyä nykyaikaan ja antaa äänioikeus kaikille niille jäsenilleen, jotka saavat äänestää myös seurakuntavaaleissa, eli 16 vuotta täyttäneille.

Valtakunnallista tulosta kirkolliskokousvaaleista on analysoinut kirkon tutkimus- ja koulutusyksikön tutkija Veli-Matti Salminen. Ratkaisevaa tuloksissa on se, mitä arvoja ja tavoitteita edustajat kannattavat, ei esimerkiksi se miltä paikkakunnalta he ovat. Salminen on päätynyt arvioimaan, että uudessa kirkolliskokouksessa niukka enemmistö maallikkoedustajista on kääntynyt liberaalien eduksi prosentein 52-48. Tämä ei kuitenkaan riitä muuttamaan avioliittokäsitystä, siihen tarvittaisiin ¾ enemmistö. Salmisen analyysin mukaan 54% uusista edustajista kannattaa samaa sukupuolta olevien vihkimistä, 11% empii kantaansa, eri mieltä on 20,8% edustajista (Tuija Pyhäranta, Kotimaa, 8, 23.2.2024, s. 6-7). 

Toinen kirkkoa jakava kysymys on ollut lähetysjärjestöjen taloudellinen tukeminen. Seurakuntavaalien vaalikoneen vastausten perusteella valituista maallikkoedustajista 73% on sitä mieltä, että tuen jakamisessa pitää ottaa huomioon se, miten lähetysjärjestö toteuttaa yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon periaatteita. Tämä voisi hyvin näyttää suuntaa myös paikallisille seurakunnille. 

Pappien osalta tarkkoja analyyseja ei vielä voida tehdä, mutta Salmisen mukaan liberaaleilta listoilta valittiin 20 pappia ja konservatiivisilta 10. Porvoon hiippakunnan tulokset viivästyivät, mutta vahvistetuista tuloksista voi päätellä, että sieltä valittiin molemmista ryhmittymistä yksi pappisedustaja. 

Selkein muutos kuitenkin se, että kirkolliskokous uudistui merkittävästi. Kokonaan uusia edustajia on 59. On syytä toivoa, että uudet edustajat tuovat myös uudenlaista toimintakulttuuria kirkolliskokouksen työskentelyyn. Monet aiemmat edustajat ovat kertoneet työn olevan turhauttavaa ja jättäneen kipeitä kokemuksia jälkeenkin päin. Moni on voinut jäädä pois juuri näistä syistä. 

Miten itse kukin edustaja lopulta toimii kirkkoa jakavissa kysymyksissä jää nähtäväksi. Karkeat jaot liberaali-konservatiivi akselilla eivät välttämättä vastaa reaalitodellisuutta.

Mikkelin hiippakunnan osalta voidaan todeta, että uudistusmielinen Tulkaa kaikki - Mikkelin hiippakunta -lista (TK) sai kirkolliskokoukseen yhden maallikkoedustajan lisää (3 paikkaa) ja on tasoissa konservatiivisen Mikkelin hiippakunnan yhdistynyt seurakuntaväki (YSV) ryhmän kanssa. Eniten hävisivät taustaltaan poliittiset listat. Keskustan Rakennamme yhteistä kirkkoa -lista menetti yhden paikan kahdesta aikaisemmasta paikastaan. Kokoomustaustainen Yhteistyön kirkko  menetti ainoa edustajansa. Pappien osalta liberaali Avoin kirkko (AK) sai 2 paikkaa, samoin kuin konservatiivinen Kirkon rakentajat (KR). Näin Mikkelin hiippakunnan edustajista 5 tukee uudistusmielistä linjaa ja 6 konservatiivista. Maallikkoedustajia Mikkelin hiippakunnasta valittiin kaikkiaan seitsemän.

Imatralta TK-listalta kirkolliskokoukseen valittiin Henna Raikaslehto. Hän sai 23 absoluuttista ääntä ja 14,504 suhteellista ääntä. Vertailuluvuksi Henna sai TK-listalla 51,973, mikä riitti reilusti seitsemänteen maallikkopaikkaan muihin listoihin verrattuna. Taustalla oli vahva henkilökohtainen vaalityö ympäri hiippakuntaa. Muut TK-listalta valitut olivat Minni Kuisma Kotkasta (32 absoluuttista ja 27,685 suhteellista ääntä) ja Minttu Tamski Mikkelistä (19/15,420).

YSV-listalta kirkolliskokoukseen valittiin Vuokko Vänskä Lahdesta (38/25,214), Kari Simolin myös Lahdesta (24/17,05) ja Marja Kuronen Mikkelistä. (18/16,408). Imatralaisista ehdokkaista Raisa Pöntinen (YSV) sai 11 absoluuttista ääntä ja 7,406 suhteellista ääntä, mikä riitti 28. sijaan vertailulukulistalla.

Keskustan listalta kirkolliskokoukseen valittiin Airi Tella, myös Mikkelistä (14/15,547). Imatran ehdokas Helena Roiha sai 5 absoluuttista ääntä ja 3,438 suhteellista ääntä. Vertailussa se tuotti sijan 42.

Tuloksista voidaan yleisesti huomata, että ratkaisevassa asemassa läpipääsyn kannalta ovat seurakuntien äänikertoimet. Pienimillään kerroin voi olla 0,3 luokkaa ja suurimmillaan yli yhden tai jopa enemmän. Äänet eivät siis ole samanarvoisia. Tässäkin on yksi demokratian toteutumisen vaje. Mikkelin tuomiokirkkoseurakunta sekä Keski-Lahden ja Kotka-Kymin seurakunnat ovat isoja ja niissä kertoimet ovat korkeita. Jos pienestä seurakunnasta mielii kirkolliskokoukseen pitää kampanjoida suuriin seurakuntiin päin. Niissä kuitenkin on jo vahvat omat ehdokkaat. Riittävä määrä ääniä sekä isoista että pienemmistä seurakunnista voi kuitenkin avata tien edustajaksi.

Toinen yleinen havainto on, että puolueiden listat menestyivät kehnosti Mikkelin hiippakunnassa. Lieneekö syynä ollut samanaikaiset presidentinvaalit, joihin Keskustan ja Kokoomuksen kaikki paukut menivät vai onko puoluelistojen aika kirkon vaaleissa jo ohi? Veli-Matti Salmisen aikaisempien analyysien mukaan puoluelistat ovat menettäneet suosiotaan myös valtakunnallisesti. Puolueet ovat usein esiintyneet myös “peitenimillä”, jolloin niiden tulosta on vaikea kokonaisuutena arvioida.

Hiippakuntavaltuuston vaalissa YSV sai 6 maallikkopaikkaa, TK 5 (yksi lisäpaikka) ja Keskusta 3. Imatralta läpi meni TK-listalta Lilla Saaristo. Pappien osalta AK sai 5 paikkaa (yksi lisää) ja KR 2 paikkaa. Uudistusmieliset listat lisäsivät paikkojaan kahdella. Kirkkopoliittisen linjajaon kannalta keskustalaiset ovat vaa'ankieliasemassa. 

Mari Teinilä päättää artikkelinsa sanoihin: “On hienoa kun valtio luottaa kansalaiseensa”. (Kotimaa 6, 9.2.24, s, 10). Mitä kirkko pelkää? Sitäkö, että kirkolliskokoukseen voitaisi yleisellä ja yhtäläisellä äänioikeudella valita kuka tahansa? Ja he voisivat päättää mitä tahansa? Valtio luottaa jäsentensä harkintakykyyn. Kirkko ei näytä luottavan.

   - - - - - - - - - - - - -  - - - - - - - - - - - 

Tekstiä on korjattu 29.2.24: Varmistuslaskennassa Oulusta vaihtui kaksi maallikkoedustajaa ja Tampereelta yksi. Uusia edustajia kirkolliskokouksessa on nyt 59. Myös liberaalien ja konservatiivien määrät muuttuivat liberaalien eduksi prosentein 52-48. (Kotimaa 9,1.3.2024, s.7). 

Kauko Mäkinen

FT, kirkkovaltuutettu

Viitteet:

Tuija Pyhäranta: Liberaalit saivat kirkolliskokoukseen niukan enemmistön. Kotimaa, 8, 23.2.2024, s. 6.

Tuija Pyhäranta: Maallikkoedustajien näkemykset avioliitosta ovat vahvoja. Kotimaa, 8, 23.2. 2024, s.7.

Mari Teinilä: Äänioikeus puuttuu valtaosalta kirkon jäseniä - epäkohta on jo aika korjata. Kotimaa, 6, 9.2.2024, s. 10.

 

 

Kommentit


Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät ovat pakollisia.
Viestin otsikko:


Nimi tai nimimerkki:


Roskaesto, jätä tyhjäksi:


Viestisi: